Maailmanlaajuinen lämpeneminen on matkalla kohti noin kolmen asteen nousua. Ilmastokriisi uhkaa miljardien ihmisten olemassaoloa ja lisää geopoliittisia riskejä.
Keskeinen ilmaston lämpenemisen ajaja, johon on tähän mennessä kiinnitetty vähän huomiota, ovat asevoimat. Ne aiheuttavat merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä jatkuvien operaatioidensa, infrastruktuurinsa, aseiden tuotantonsa ja toimitusketjujensa kautta. Samaan aikaan sotilaspäästöjä on kirjattu täysin puutteellisesti ja säännelty tuskin lainkaan tähän mennessä.
Attacin Itävallan osaston laskelmien mukaan maailmanlaajuiset sotilaspäästöt vuonna 2025 olivat noin 4,3 miljardia tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Tämä vastaa noin 8 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä.
Maailmanlaajuiset sotilasmenot kuitenkin kasvavat edelleen nopeasti, mikä tekee ilmastotavoitteista käytännössä saavuttamattomia. Pariisin sopimuksen mukaan maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt olisi puolitettava vuoteen 2030 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 – 2 asteeseen. Jos maailmanlaajuinen sotilasmenojen kasvu jatkuu suunnitellusti, maailman asevoimat aiheuttaisivat noin 25 prosenttia suurimmista sallituista kokonaispäästöistä vuonna 2030.
Eurooppalaisten NATO-maiden sotilaspäästöt ovat samaa suuruusluokkaa (26 prosenttia) EU:n ilmastotavoitteisiin verrattuna. Sotilassektorin kasvu mitätöisi jopa merkittävät päästövähennykset teollisuudessa, liikenteessä tai energia-alalla. Jos ilmoitetut aseohjelmat toteutetaan, jopa minimaaliset ilmastotavoitteet tulevat saavuttamattomiksi, raportissa todetaan.
Attac esittää kolme vaatimusta: 1. Sotilaallisten kasvihuonekaasupäästöjen on vihdoin sisällyttävä kansainväliseen ilmastotaseeseen sitovalla tavalla. 2. Kansainvälinen asevarustelukilpa on lopettava ja sotilasmenoja on vähennettävä. 3. Aseteollisuutta on valvottava demokraattisesti ja muutettava vähäpäästöiseksi siviilituotannoksi.
– Asevarustelukilpa heikentää kaikkia mahdollisuuksia lieventää ilmastokriisiä. Se ei tarkoita ainoastaan enemmän päästöjä, vaan myös vähemmän mahdollisuuksia ilmasto-, sosiaali- ja rauhanpolitiikalle. Jokaisen, joka on tosissaan ilmastonsuojelusta, on suunnattava sotilaalliset investoinnit uudelleen esimerkiksi ilmastonsuojeluun – ei päinvastoin, sanoo Max Hollweg Itävallan Attacista.
Yli puolet sotilasmenojen kasvusta NATO-maista
Euroopan unioni haluaa ”ReArm Europe” -ohjelmallaan investoida yli 800 miljardia euroa sotilaallisiin voimavaroihin. Samaan aikaan Nato-maat pyrkivät uusiin puolustusmenojen tavoitteisiin, jotka ovat 3,5 – 5 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Tämä vaatisi satojen miljardien lisäinvestointeja asevoimiin.
Vuonna 2024 maailmanlaajuiset sotilasmenot nousivat lähes 10 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ennätykselliseen 2,718 biljoonaan Yhdysvaltain dollariin. Yli puolet tästä (55 %) tuli NATO-maista. Jos maailmanlaajuiset sotilasmenot kasvavat edelleen 10 prosenttia vuodessa, ne nousevat 4 815 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2030.
Lisäksi Saksan hallitus suunnittelee noin 17 miljardin euron lisäinvestointeja osana ”2032+ kehityssuunnitelmaansa”, erityisesti hävittäjiin, panssarivaunuihin ja muihin raskaisiin asejärjestelmiin.
Empiirinen tutkimus osoittaa selkeän korrelaation kasvavien sotilasmenojen ja kasvavien kasvihuonekaasupäästöjen välillä. IPCC:n skenaarioihin perustuvat mallianalyysit osoittavat, että lisääntyvät sotilasmenot ovat systemaattisesti yhteydessä korkeampaan CO₂-intensiteettiin kokonaistaloudessa.
Asevoimat poikkeuksellinen haitta luonnolle
Suurin osa sotilaspäästöistä syntyy operaatioiden aikana. Polttoaine muodostaa säännöllisesti yli kaksi kolmasosaa energiankulutuksesta. Ilmavoimat, laivasto ja raskaat maajärjestelmät ovat erityisen päästöintensiivisiä – sekä operaatioissa että harjoituksissa.
Lisäksi merkittäviä epäsuoria päästöjä syntyy aseiden tuotannosta, globaaleista toimitusketjuista, infrastruktuurihankkeista, kunnossapidosta ja logistiikasta. Näitä päästöjä ei usein kirjata kansallisiin ilmastotaseisiin tai ne kirjataan puutteellisesti, mikä johtaa asevoimien todellisen ilmastovaikutuksen järjestelmälliseen aliarviointiin.
Tieteelliset tutkimukset osoittavat myös, että suuret konfliktit, kuten Irakin sota tai Ukrainan sota, ovat aiheuttaneet paitsi massiivista inhimillistä kärsimystä ja ekologisia vahinkoja, myös jättäneet pitkäaikaisia päästöjä, esimerkiksi infrastruktuurin tuhoutumisen ja energiaintensiivisen jälleenrakennuksen kautta.
Yritykset vähähiiliseen sotilaalliseen toimintaan osana ”vihreää aseistusta” eivät juurikaan muuta näitä rakenteellisia ristiriitoja. Tehokkuuden parannukset tai vaihtoehtoiset polttoaineet voivat vähentää yksittäisiä päästölähteitä, mutta ne eivät muuta energiaintensiivisiin järjestelmiin, globaaleihin toimitusketjuihin ja mahdolliseen tuhoon suuntautuneen sektorin peruslogiikkaa.
Sotilassektori ilmastopoliittisena toimijana
Sotilassektorilla on myös erityinen rooli ilmastopolitiikassa. Historiallisesti Yhdysvaltojen painostuksesta sotilaspäästöjen raportointi jätettiin pois Kioton pöytäkirjasta (1997), ja vuoden 2015 Pariisin sopimuksessa se pysyi vapaaehtoisena.
Tämän seurauksena yksikään hallitus ei ole tällä hetkellä velvollinen raportoimaan sotilaspäästöjään kattavasti YK:n ilmastosopimukselle (UNFCCC). Kaiken kaikkiaan raportointi on paitsi epätäydellistä myös epäjohdonmukaista, mikä luo merkittävän aukon maailmanlaajuisiin ilmastotaseisiin ja ilmastopolitiikkoihin.
Tämä poikkeus heikentää ilmastopolitiikan kokonaisuuden johdonmukaisuutta ja luo sokean pisteen: niin kutsutun ”sotilaallisten päästöjen kuilun”. Vaikka aiheen julkaisujen määrä on kasvanut jyrkästi vuodesta 2023 lähtien, jopa nämä tarjoavat enimmäkseen vain arvioita, koska tarkka polttoaineenkulutus ja vastaavat
tiedot ovat salassapidettäviä.
Koko raportti on luettavissa täältä.
Työväen antimilitaristit 