Mary Edna Tobias Marcy oli yhdysvaltalainen sosialistinen kirjailija, pamflettien kirjoittaja, runoilija ja aikakauslehtien kuten International Socialist Review (ISR) toimittaja.

Yhdysvaltojen valmistautuessa maailmansotaan Marcy säilytti vahvan internationalistisen näkökulman, ja pyrki erityisesti saamaan mukaan Zimmerwald-liikkeen vasemmistolaisia ​​jäseniä.

Yhdysvaltojen sodanjulistuksen jälkeen Saksalle 7. huhtikuuta 1917 antimilitaristinen ISR joutui useiden hallituksen sortotoimien kohteeksi, mukaan lukien Yhdysvaltain postilaitoksen valvonta ja postituksen kielto. Lopulta lehti jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1918, koska se ei enää tavoittanut lukijoitaan.

Seuraavassa joulukuussa vuonna 1916 ISR:ssä julkaistussa tekstissä Marcy selvittää lehden poliittista ja toiminnallista linjaa. Se yllyttää luokkakantaiseen joukkotoimintaan ja poliittisiin lakkoihin sotaa ja kapitalismia vastaan parlamentaarisen, sotavalmisteluihin mukautuvan sosialismin sijasta.


… Lyhyesti sanottuna tärkein eurooppalaisten sosialistien tekemä päätös on, että joukkotoiminta on nykyään ainoa jäljellä oleva demokratian muoto, joka on vielä työläisille avoinna. He kannattavat joukkotoimintaa keinona estää sota sekä protesti- ja voimakeinona työväenluokan tahdon toteuttamiseksi kohti vapautusta.

Nämä vasemmistolaiset sosialistit kannattavat työlakkoja, joita tulisi laajentaa luokkalakoiksi aina kun mahdollista, parhaana keinona parantaa työoloja, lyhentää työaikaa, korottaa palkkoja, saattaa voimaan lainsäädäntöä työväen eduksi ja edistää työläisten vallankumouksellista liikettä millä tahansa alalla. He vaativat, että kaikki työlakot laajennetaan poliittisiksi lakoiksi aina kun mahdollista. Ja ”poliittisilla” lakoilla he eivät tarkoita parlamentaarisia lakkoja, vaan luokkataisteluita.

Vaikka todelliset sosialistit ovat kaikkialla yhtä mieltä siitä, että kaikkia nationalistisia sotia, sekä hyökkäyssotia että niin kutsuttuja puolustussotia, käydään kapitalistiluokkien etujen mukaisesti, meillä on täällä Amerikassa, samoin kuin Euroopan sotivissa maissa, niin kutsuttuja sosialisteja, jotka äänestävät sotamäärärahojen ja armeijoiden puolesta, jotka kirjoittavat pääkirjoituksia, joissa sanotaan, että sosialistipuolueen pitäisi hyväksyä hyökkäys Meksikoon; meillä on taakka niin kutsutusta sosialistisesta pormestarista Milwaukeessa, joka marssi valmiusparaatin kärjessä; meillä on niin kutsuttuja sosialisteja, jotka kannattavat suunnitelmia yleisestä asevelvollisuudesta. Toisaalta vuoden 1916 sosialistisen puolueen ohjelmassa Amerikan sosialistisen puolueen jäsenet asettuvat joukkotoiminnan ja yleislakon puolelle keinona estää sota:

”Maailman proletariaatilla on vain yksi vihollinen, kapitalistiluokka, olipa se sitten kotimaassa tai ulkomailla. Meidän on kieltäydyttävä antamasta tämän vihollisen käsiin asevoimia edes ’demokraattisen armeijan’ varjolla, kuten Australian ja Sveitsin työläiset ovat tehneet. ”Siksi sosialistinen puolue vastustaa sotilaallista valmiutta, kaikkia miesten tai rahan määräämistä sotaan tai militarismiin… Sosialistinen puolue on sitoutunut luokkasotaan ja kehottaa kaivosten ja metsien, rautateiden ja laivojen, tehtaiden ja peltojen työläisiä käyttämään taloudellista ja teollista voimaansa kieltäytymällä louhimasta hiiltä, ​​kuljettamasta sotilaita, toimittamasta ruokaa tai muita tarvikkeita sotilaallisiin tarkoituksiin ja siten estämään hallitsevan luokan asevoimien ja taloudellisen vallan hallinnan, jotka ovat välttämättömiä ulkomaille suuntautuvalle hyökkäykselle ja kotimaiselle teolliselle despotismille.”

Meillä on siis Amerikan sosialistinen puolue, joka ajaa joukkotoimintaa ja yleislakkoa sodan estämiseksi, kuten vasemmistolaiset eurooppalaiset sosialistit tekevät. Meidän on nyt käytettävä tätä asetta joka tilaisuudessa luokkaprotestin, palkkaorjuuden aiheuttamia alentavia olosuhteita vastaan ​​​​suunnatun luokkakapinan keinona ja aseena vallankumouksellisen liikkeen edistämiseksi.

Belgialaiset sosialistit aloittivat yleislakon muutama vuosi sitten äänestyksen vuoksi; mutta vasemmistolaiset sosialistit vaativat, että myös koulutamme työväenluokkaa käyttämään joukkotoimintaa keinona palvella heidän etujaan tänään ja työskennellä vapautumisensa eteen voittojärjestelmästä heti, kun he ovat tulleet riittävän koulutetuiksi ja järjestäytyneiksi.

Jokaiselle vallankumoukselliselle on selvää, että sosialistiset puolueet, jotka rajoittuvat pelkästään lainsäädäntökilpailuihin, eivät ole asemassa tukemaan työväenluokkaa missään äkillisessä hätätilanteessa. Vasemmistolaiset eurooppalaiset ja amerikkalaiset sosialistit odottavat, että me amerikkalaiset vallankumoukselliset seuraamme tovereidemme esimerkkiä veden toisella puolella, jotka ovat nähneet vanhan puoluetaktiikan itsemurhaisen hulluuden yhden kansakunnan sodanjulistuksen edessä toista kansakuntaa vastaan.

Lisäksi joukkotoiminnasta on tulossa, se on jo tässä maassa paras koulu vallankumoukselliselle toiminnalle. Kuten Marx opetti, ideat eivät putoa taivaasta, vaan kumpuavat ihmisten todellisista, aineellisista tarpeista. Sama sääntö pätee vallankumouksellisen liikkeen taktiikoihin; ne seuraavat ilmeisestä tarpeesta. Lisäksi olemme nähneet Euroopan vanhojen niin kutsuttujen marxilaisten sosialistien keskuudessa, kuinka turhia pelkät ideat johtajien ja yksityishenkilöiden mielissä ovat, kun ne eivät ole kasvaneet askel askeleelta vallankumouksellisen toiminnan mukana.

Johtajan aika vallankumouksellisessa liikkeessä on ohi, sillä kapitalistiset hallitukset ovat kaikkialla havainneet, että siellä, missä äänestäjäkunta vain noudattaa virassa olevien sosialistien tai aikakauslehtiä toimittavien sosialistien saneluita, on helppo tukahduttaa hyökkäävä lehdistö ja vangita johtajat sekä hillitä kaikki alkavat kapinat. Joukkotoiminta kehittää aloitteellisuutta rivijäsenissä ja tekee työväenluokasta riippumattoman johtajista.

Joukkotoimintaan koulutettua työväenluokkaa ei voida tukahduttaa tai vangita, myydä tai johtaa harhaan. Lisäksi joukkotoiminta kehittää uusia taktiikoita, uusia aseita, uusia keinoja luokkasodan käymiseen voittojärjestelmän lakkauttamiseksi.

The Review -lehden kanta

Haluamme lähettää tämän viestin vasemmistolaisille tovereillemme sodan runtelemassa Ranskassa ja Belgiassa, Saksassa, Venäjällä ja Englannissa sekä niille uskollisille tovereille Hollannissa, jotka taistelevat niin urheasti kansainvälisen työväenluokan solidaarisuuden puolesta:

Myös me tässä luokkasodan runtelemassa ”vapauden” maassa teemme pienen osamme suuressa työssä, jota teette rakentaaksenne todellisen työväenluokan internationaalin, jonka tavoitteena on kaikkien maiden vallankumouksellisten työläisten käsien, sydänten ja päämäärien yhdistäminen yhteiskunnan kapitalistisen järjestelmän kukistamiseksi.

Haluamme täten tuomita kaikki niin kutsutut sosialistit, nuo työväenluokan petturit, olivatpa he sitten kotimaassa tai ulkomailla, jotka marssivat sotilaallisissa valmiusparaateissa, jotka äänestävät sotamäärärahojen puolesta, jotka kannattavat hyökkäystä heikompia kansakuntia vastaan ja laulavat nationalismin sireenilaulua internationalismin vastakohtana.

Meksikolaisten, amerikkalaisten, saksalaisten, ranskalaisten, englantilaisten, belgialaisten, itävaltalaisten työläisten ja kaikkien niiden, joita tuotantovälineiden kapitalistiset omistajat riistävät, edut ovat samat. Näillä työläisillä ei ole kansallislippua, ei maata. Heidän on yhdistyttävä kaikkien kansojen kapitalisteja vastaan ​​ja vallattava maailma takaisin niille, jotka tekevät työtä, ja niille, jotka tuottavat. Heidän on yhdistyttävä tehdäkseen koko maailmasta maailman työläisten maa.

Euroopan vasemmistososialistit vaativat, että työläisten jokainen teollinen taistelu laajennetaan käsityöläisyydestä teollisuusryhmiin ja edelleen luokkataisteluihin (tai, kuten he sanovat, poliittisiin) taisteluihin aina kun mahdollista.

Tämä on aina ollut sellaista propagandatyötä, jota The Review on yrittänyt jatkaa. Vasemmistolaiset sosialistit kaikkialla huomaavat saavansa uusia vallankumouksellisia värväytyjiä, koska he heittäytyvät jokaiseen työtaisteluun. Tämä osoittaa, kuinka paljon tehokkaammiksi nämä taistelut voivat tulla, jos ne tehdään kaikkien teollisuuden työntekijöiden taisteluksi, kuin jos ne edustaisivat vain pienen teollisuudenalan ryhmän etuja, ja kuinka lopulta, kun työntekijät oppivat yhä enemmän taistelemaan ja järjestäytymään luokkana, he voivat kukistaa nykyisen riiston järjestelmän.

The Review kannattaa poliittista toimintaa sen laajimmassa merkityksessä, joukkotoimintaa, teollista unionismia, luokkaunionismia ja kansainvälistä sosialismia, joiden vahvimpia aseita ne ovat. Vastustamme imperialismia kaikissa muodoissaan.

Kannatamme sellaisia ​​uudistuksia kuin lyhyempiä työaikoja ja korkeampia palkkoja vain siksi, että työntekijöiden taistelu näiden asioiden puolesta on yksi parhaista koulutuskeinoista luokkataistelussa. Mitkään uudistukset eivät voi hyödyttää työväenluokkaa aineellisesti niin kauan kuin nykyinen tuotteiden ottamisen järjestelmä jatkuu.

Mitä tarvitsemme

Saimme tänään sähkeen, jossa ilmoitettiin, että kuusi I.W.W:n jäsentä kuoli ja neljäkymmentä loukkaantui, kun konekivääri käännettiin heitä kohti heidän edetessään nousemaan maihin Everettiin, Washingtoniin, telakoituneesta veneestä organisoidakseen puutyöläisiä. Everettin liikemiehet päättivät heittää lain tuuleen ja yksinkertaisesti tappaa nähdessään miehet, joiden he tiesivät olevan aikeissa yhdistää hyväksikäytetyt palkkaorjansa taistelemaan parempien olosuhteiden – ja myöhemmin teollisen demokratian – puolesta.

Tällaisia ​​asioita tapahtuu joka viikko tässä suuressa yksityisomistuksessa olevassa kapitalistisessa Amerikassa tänä päivänä. Amerikassa on ollut enemmän lakkoja viimeisen vuoden aikana kuin minään edellisenä viitenä vuotena.

Jokaisen todellisen vasemmistososialistin tulisi olla töissä näiden lakkojen aikana opettamassa työntekijöille, miten voittaa, levittää teollista tai luokka-ammattiyhdistysliikettä ja opettaa työläisille, mitä sosialismi tai teollinen demokratia on.

Yksinkertainen kerran neljässä vuodessa äänestävä ”sosialisti”, joka ei tiedä, että työvoima on hyödyke ja joka uskoo, että työväenluokka maksaa verot, ei osaa taistella. Kuten julkisen omistuksen poliitikot, he eivät ymmärrä Marxia; he kuvittelevat, että heidän pitäisi alentaa veroja tai työskennellä halpojen puhelinten eteen. He eivät tiedä, että alhaiset hinnat tarkoittavat alhaisia ​​palkkoja. Ja he pelkäävät nähdä kenenkään saavan korkeampia palkkoja, koska pelkäävät, että hänen tuotteensa maksaisi heille enemmän.

Jos et tiedä mitään sosialismista, tulet tietysti aina ampumaan pimennossa tai puolustamaan julkista omistusta tai jotain muuta asiaa, joka on hyödyllistä vihollisillesi, kapitalistiluokalle.

Ja niin, ensimmäinen asia, jonka haluat tehdä, on selvittää, mitä sosialismi on, jos et jo tiedä. Ja jos tiedät, haluamme sinun etsivän ne vanhat jäsenet, jotka ovat saattaneet lähteä puolueesta inhosta, koska he luulivat sen ohjautuvan penniuudistusten suolle, tai jotka erotettiin, koska he kannattivat yleislakkoa tai teollisuusammattiliittoa, ja kehottavan heitä tilaamaan The Review -lehden.

Meillä on valtavasti työtä tehtävänä. Saamme ystävämme ja lukijamme auttamaan työläisiä voittamaan lakkoja, opettamalla, mitä sosialismi on, ja uudelleenkouluttamalla joitakin ystäviämme, joille disinformaatio-osastot ovat opettaneet, että sosialismin pääpilari on rautateiden julkinen omistus ja vastaavaa mätää.

Jos istut kädet ristissä miettien, miten voit työskennellä vallankumouksellisen liikkeen hyväksi, kirjoita meille, niin laitamme sinut töihin juuri sinne, missä olet.

Kerro hyvälle vanhalle kaartille, että työtä on paljon tehtävänä. Tuhannet uudet ihmiset ovat juuri äänestäneet sosialistista ehdokasta – ja luultavasti ei yksikään sadasta tiedä, mitä todellinen sosialismi on. Näytä heille.

Rahaa on kerättävä vanhan toverimme Tom Mooneyn ja hänen ystäviensä pelastamiseksi – kaikki loistavia punaisia, jotka ovat työskennelleet luokkatietoisen ammattiyhdistysliikkeen puolesta vuosia ja jotka ovat oikeudenkäynnissä henkensä edestä San Franciscossa lavastetusta pommin asettamisesta. Apua tarvitaan pojille, jotka pidätettiin Everettin työläisten järjestämisen suunnittelusta Everettin kapitalistiluokan tahtoa vastaan.

Ja ensi kuussa toivomme voivamme aloittaa yksinkertaisen, tieteellisen sosialismikurssin, jolla haluat varmasti herättää kaikkien ystäviesi kiinnostuksen. Vasemmistolaiset toverit – kaikki yhdessä nyt!

M.E.M.