Syyllisiä? Mihin?

5. heinäkuuta 1917 Yhdysvaltain Cantonissa, Ohiossa liittovaltion tuomari Westenhaver tuomitsi sosialistisen pormestariehdokkaan C. E. Ruthenbergin, sosialistisen puolueen osavaltiosihteerin Alfred Wagenknechtin ja sosialistisen puolueen osavaltion organisaattorin Charles Bakerin vuodeksi vankilaan ensimmäisen maailmansodan ja asevelvollisuuden vastustuksen takia.

Seuraava teksti on peräisin Wagenknechtin toimittamasta ja sosialistien julkaisemasta vihkosesta nimeltä ”Syyllisiä? Mihin?”, jossa luetellaan puheet, joista heidät tuomittiin.

He olivat syyllisiä tähän: Sosialisteina julistettuaan ennen nykyisen sodan alkua, että kaikki nykyaikaiset sodat ovat voittoa tavoittelevan järjestelmän tuotetta, he uskalsivat osoittaa tosiasioilla ja argumenteilla, että sota, jota tämä maa kävi, oli taistelua kapitalistiluokan kaupallisista eduista ja omistusoikeuksista. He uskalsivat puhua totuuden ja julistaa, että väite Yhdysvaltojen taistelusta ”demokratian” puolesta oli pelkkää tekopyhyyttä, jota käytettiin kansan huijaamiseen ja harhauttamiseen…

---

C. E. RUTHENBERGIN PUHE TOISTETTUNA VALAMIEHISTÖLLE

Sosialistien ehdokas Clevelandin pormestariksi

Toverit ja ystävät: Olemme tänä iltapäivänä nähneet tapahtuman, jollainen on tapahtunut Venäjällä useaan otteeseen. Tsaarin hallituskaudella on epäilemättä yritetty monta kertaa estää totuuden kertomista. On ollut monia tilanteita, joissa yhteiskunnan hallitsevan luokan palvelijat ovat yrittäneet estää kansan vapauksien puolesta taistelevia sanomasta, mitä he halusivat sanoa, ja tänä iltapäivänä olemme täällä Yhdysvalloissa nähneet asian, jonka olemme niin usein tuominneet Venäjällä, pimeyden ja kauhistuttavien asioiden maassa. Mutta tästä huolimatta jatkan puhettani juuri niin kuin aioin sen teille esittää ennen kuin se tapahtui. Aion esittää teille ideani ja ajatukseni nykyisestä sodasta ja asioista, joita tämän maan ihmiset kohtaavat tällä hetkellä. En aio vedota tunteisiinne; aion esittää tosiasiat harkittavaksenne. En usko, että tunteisiinne kannattaa vedota. Haluan teidän pohtivan totuutta miehinä ja naisina, ajattelevina miehinä ja naisina, jotka haluavat tehdä tästä maailmasta paremman paikan elää koko ihmiskunnalle.

Muutama päivä sitten jotkut työläiset vaativat konferenssin koollekutsumista Tukholmaan. Konferenssin tarkoituksena olisi löytää yhteinen perusta tämän hirvittävän sodan lopettamiseksi, tämän asian lopettamiseksi, joka on vaatinut miljoonien ihmisten hengen ja jonka kautta toiset miljoonat on rampautettu, silvottu ja murskattu tunnistamattomiksi ihmisinä – jotkut ihmiset kutsuivat koolle konferenssin yrittääkseen lopettaa tämän sodan. Viittaan tähän nyt, koska se osoittaa meille, kuinka paljon totuutta on väitteessä, että tämä kansakunta taistelee sotaa demokratian puolesta. Tämän konferenssin kutsuivat koolle Belgian, Tanskan, Norjan ja Ruotsin työläiset pitääkseen kansainvälisen sosialistisen konferenssin, löytääkseen perustan rauhan ehdoille ja lopettaakseen tämän verenvuodatuksen ja ihmisten murhat. Kaikki nämä kansakunnat – Belgian työläiset, Ranskan, Saksan, Itävallan, Venäjän ja Englannin työläiset, kaikki Euroopan maat – kyllä, jopa Turkki ja Bulgaria – lähettävät edustajansa tähän konferenssiin nähdäkseen, voivatko he lopettaa tämän sodan, lopettaa tämän hirvittävän miesten ja naisten murhan; Mutta yksi maa ei ole edustettuna tuossa konferenssissa. Se on maa, joka väittää taistelevansa demokratian puolesta. Se on Yhdysvallat, joka on kieltäytynyt myöntämästä passeja konferenssiin, jonka tarkoituksena on tuoda rauha maailmaan. Se on paras vastaus kysymykseen, käymmekö sotaa demokratian puolesta vai emme.

---

Ystäväni ja toverini, tämä ei ole sotaa demokratian puolesta. Tämä ei ole sotaa vapauden puolesta. Tämä ei ole sotaa ihmiskunnan vapauksien puolesta. Tämä on sota tämän maan hallitsevan luokan investointien ja voittojen turvaamiseksi, ja aion näyttää sen teille. Aion kertoa teille faktat, jotta voitte itse arvioida asiaa. Ennen viime marraskuun vaaleja, demokraattisen puolueen St. Louisin kokouksesta marraskuun vaaleihin, tämän demokraattisen puolueen edustajat matkustivat ympäri maata, Atlantilta Tyynellemerelle, Kanadan rajalta Meksikonlahdelle, ja he vetosivat meihin, että tukisimme ja valitsisimme uudelleen nykyisen hallinnon, palauttaisimme heidät virkaansa; ja mitä he kertoivat meille syyksi, miksi meidän pitäisi valita presidentti ja kongressi uudelleen? Mitä he tarjosivat tärkeimmäksi perustelukseen uudelleenvalinnalleen paikoilleen tämän maan hallitukseen? Tiedätte yhtä hyvin kuin minä, että demokraattisen puolueen tärkein vetoomus tämän kampanjan aikana oli huuto: ”Hän piti meidät poissa sodasta.” Hän piti meidät poissa tästä kauheasta asiasta Euroopassa, tästä kuilusta, tästä sekasorrosta, jossa kaikki hyvä sivilisaatiossamme on katoamassa, jossa kaikki ystävällisyys, ihmisyys ja veljeyden henki, joka on kasvanut maailmassa, pyyhkäistään pois olemasta. Demokraattinen puolue pyysi meitä valitsemaan uudelleen presidenttiehdokkaansa ja kongressinsa, koska tiesimme tästä kauheasta asiasta, koska tiesimme tästä verenvuodatuksesta, tästä ihmisten rampauttamisesta ja vammauttamisesta, ja koska olimme kääntyneet siitä pois kauhuissamme ja huutaneet kauhuissamme tästä kauheasta asiasta, jota tapahtui Euroopassa, ja he sanoivat: ”ME pidimme teidät poissa tästä sodasta, joten pankaa meidät takaisin virkaan.” Ja mitä he sanovat nyt? He sanovat nyt, että he pitivät meidät poissa sodasta demokratian ja vapauden puolesta. Ystäväni, arvioikaa itse. Arvioikaa itse, onko totta tästä asiasta se, mitä he sanoivat ennen vaaleja, vai onko totta tästä asiasta se, mitä he sanovat nyt. Olen täällä sanomassa teille, että se, mitä he sanoivat aiemmin, on totuus asiasta, ja että ainoa syy, miksi olemme tässä sodassa nyt, on se, että on hallitsevan luokan, tämän maan kapitalistiluokan, etujen mukaista, että olemme tässä sodassa, ja aion näyttää sen teille. Aion todistaa sen teille. Aion esittää teille faktoja todistaakseni tämän väitteen.

Tämän vuoden tammikuussa tämän hallitsevan luokan omien raporttien mukaan kauppatase oli viisi miljardia dollaria amerikkalaisen kapitalistiluokan hyväksi. Toisin sanoen he olivat vieneet Eurooppaan, he olivat lähettäneet pois tästä maasta tuottamaamme vaurautta, jonka tämän maan ihmisten hiki ja työ toivat olemassaoloon, he olivat lähettäneet tästä kansakunnasta viisi miljardia dollaria enemmän kuin oli tullut takaisin tähän maahan, ja tästä he olivat saaneet kultaa, he olivat saaneet osakkeita ja joukkovelkakirjoja, he olivat saaneet muuta vastineeksi (ja sanon teille, ettei koskaan maailmanhistoriassa ole ollut luokkaa, joka ansaitsee enemmän tuomiota, joka ansaitsee enemmän kritiikkiä kuin amerikkalainen kapitalistiluokka, joka näki tässä Euroopan taistelussa, tässä tappamisessa ja silpomisessa ja murhaamisessa, tässä verenvuodatuksessa, tässä tuhossa, tässä kaiken hyvän ja kauniin tuhoamisessa – joka näki tässä vain tilaisuuden voiton tavoitteluun – sanon teille, ettei koskaan maailmassa ole ollut luokkaa, joka ansaitsee enemmän tuomiota kuin amerikkalainen kapitalistiluokka, joka ei halunnut mitään muuta kuin tehdä voittoa lähimmäistensä murhaamisesta). Kun he keväällä näkivät voittojensa olevan vaarassa saksalaisten sukellusveneiden uhan pahentuessa, he pitivät välttämättömänä käyttää valtaansa maan hallitukseen ja heittää kansakunta mukaan sotaan – ei demokratian tai vapauden puolesta, vaan voittojensa puolesta, Morgan & Companyn ja heidän kapitalistitoveriensa liittoutuneille myöntämien lainojen puolesta. He olivat valmiita ja halukkaita lähettämään kansakunnan nuorison tähän kauheaan murhan painajaiseen, tappamaan ja tulemaan tapetuksi, jotta heidän voittonsa säilyisivät. Se, ystäväni, on tämän sodan syy.

Ja he ovat tehneet enemmänkin. He ovat menneet tässä asiassa pidemmälle. Monien vuosien – kyllä, vuosikymmenten – ajan tämän kansakunnan henki on ollut, että pakollinen asepalvelus on mahdollista vain autokraattisissa maassa. Olemme katsoneet veden yli ja sanoneet, että Saksan kansa ei voi olla vapaa, koska heidät on velvoitettu aseisiin ja pakotettu taistelemaan hallitsevan luokan taisteluita. Olemme sanoneet, että Ranskan, Italian ja Venäjän kansa ei voi olla vapaa kansakunta, kuten tämä maa on vapaa kansakunta, koska heidät voidaan pakottaa kantamaan asetta ja murhaamaan lähimmäisiään, ja tänään hallitus, joka on vedonnut meihin, koska se on pitänyt meidät poissa sodasta, jolta olemme kuulleet monia kauniita latteuksia demokratiasta, on saattanut tämän taantumuksellisimman ja itsevaltaisimman lain, asevelvollisuuslain, tämän maan kirjoihin.

Ystäväni, haluan antaa teille kuvan siitä, mitä asevelvollisuus tarkoittaa.

Haluan antaa teille tämän kuvan havainnollistamalla sitä tarinalla, joka on tullut meille Euroopasta, yhdestä maasta, joka on nyt osallisena tässä sodassa. Nuori mies vaatimattomasta kodista oli lähtenyt tähän sotaan, lähtenyt taisteluun, verenvuodatukseen, kaikkeen siihen, mikä muodostaa tämän kauhean asian, jota kutsumme sodaksi, ja hän oli tehnyt sen, mitä sanomalehdissä kuvailtiin sankariteoksi.

Tämä nuori mies, joka oli tehnyt niin sanotun sankariteon, oli palaamassa juoksuhaudoista kotikaupunkiinsa lomalle.

Tämä nuori mies, joka palasi kotiinsa juoksuhaudoista tehtyään sanomalehtien mukaan sankariteon, nimittäin tapettuaan yksinään taistelussa kolme vihollistaan, sai kotonaan väkijoukon toivottamaan hänet tervetulleeksi asemalla musiikin ja kaikkien muiden murhan ja sodankäynnin teeskennellyn isänmaallisuuden hengessä. Ja ihmiset odottivat häntä asemalla. Juna saapui, ja he etsivät häntä toivottaakseen hänet tervetulleeksi iloisin suosionosoituksin. Mutta häntä ei löytynyt. Hän ei tullut tästä junasta. Hänen ei nähty lähtevän siitä. Eikä yleisö, paikalle kokoontuneet ihmiset, löytäneet häntä odottamallaan tavalla. Mutta hän oli itse jättänyt junan kaupungin laitamilla olevalla asemalla ja päässyt takakujia pitkin kotiinsa, josta hän löysi äitinsä – äitinsä, jonka luo hän meni ensin, ja tämäkin aikoi osoittaa hänelle kunnioitusta, ilmaista ilonsa hänen sankariteoistaan, kertoa, kuinka paljon hän ihaili hänen rohkeuttaan. Kun äiti aikoi tehdä niin, nuori mies laski päänsä hänen syliinsä, kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä ja sanoi: ”Äiti, en voi ajatella sitä. En voi ajatella tätä kauheaa asiaa, jonka olen tehnyt. En voi ajatella tuon nuoren miehen ilmettä – nuoren miehen, aivan kuten minä, nuoren miehen, joka olisi voinut olla toverini ja ystäväni, nuoren miehen, joka olisi voinut olla minulle onni ja ilo – kun lävistin häneen pistimen ja otin hänen henkensä. Älä puhu minulle teon loistosta. Älä puhu minulle teon rohkeudesta. Se on minulle loppuelämäni kirous, että murhasin lähimmäiseni tällä tavalla.” Sitä asevelvollisuus merkitsee tämän kansakunnan nuorille. Sitä heille merkitsee se, että heidät viedään kodeistaan ​​ilman heidän suostumustaan ​​ja lähetetään juoksuhautoihin murhaamaan ja tulemaan murhatuiksi tämän maan hallitsevan luokan voittojen vuoksi. Tämän tämän maan hallitus on tehnyt saattaessaan tämän [asevelvollisuus]lain tämän maan lakeihin – lain, joka mielestäni on täysin ristiriidassa tämän maan peruslain, Yhdysvaltojen perustuslain, kanssa.

Jos laki merkitsee mitään, jos sanat merkitsevät mitään, niin kun perustuslaki sanoo, ettei tässä maassa saa olla pakkotyötä paitsi rangaistuksena rikoksesta, se kieltää nimenomaisesti ihmisen ottamisen vastoin hänen tahtoaan ja pakottamisen taistelemaan ja murhaamaan lähimmäisiään. Niin, yksi tämän maan historian merkittävimmistä valtiomiehistä, Daniel Webster, nousi jo vuonna 1814, kun Yhdysvaltain kongressi käsitteli asevelvollisuuslain hyväksymistä, tämän maan edustajainhuoneessa ja tuomitsi sen maan perustuslain vastaiseksi sanoen: ”Missä perustuslaissa on kirjoitettu, missä artiklassa tai pykälässä on, että voitte ottaa lapsia vanhemmiltaan, pakottaa heidät taistelemaan minkä tahansa sodan taisteluita, johon hallituksen hulluudet tai pahuus saattavat osallistua? Minkä kätkön alla on piillyt tämä valta, joka nyt ensimmäistä kertaa tulee esiin valtavalla ja tuhoisalla tavalla polkemaan ja tuhoamaan rakkaimman oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen?”

Ja näin sanon teille, jotka olette täällä kokoontuneet, teille, jotka uskotte ihmisyyteen, jotka uskotte veljeyteen, jotka uskotte elämän kauniisiin ja hyviin asioihin verenvuodatuksen ja murhan sijaan, että meidän on käytettävä voimaamme ja valtaamme pyyhkiäksemme pois olemassaolosta, syrjäyttääksemme virasta tämän hallituksen, joka tämän maan kansan toiveiden vastaisesti on saattanut tämän lain säädöksiin. Ja sanon teille edelleen – sanon teille tässä ja nyt, uskoen, kuten minäkin, että sota on kauhea asia, uskoen koko sydämestäni ja sielustani, että sotaan meneminen on lähimmäisten murhaamista, uskoen, kuten minäkin, että tämä sota on sota vain hallitsevan luokan etujen mukaisesti; Koska uskon, kuten uskon, että tämä sota on syntynyt, koska vallassa oleva ja maan hallitusta hallitseva luokka haluaa jatkaa voittojen tekemistä ihmisten murhista ja suojella niitä voittoja, jotka he ovat sijoittaneet lainoihin toiselle osapuolelle tässä sodassa, sanon teille, kuten olen aiemmin sanonut puhujakorokkeelta tältä torilta, että kieltäydyn tulemasta hallitsevan luokan uhriksi. Sanoin teille ennen kuin tiesin, että tässä laissa määritellyt ikärajat eivät koske minua – sanoin teille silloin, että kieltäydyn asevelvollisuudesta, että kieltäydyn ampumasta lähimmäisiäni, ja sanon teille nyt, ettei maan päällä ole mitään voimaa, joka voisi saada minut ottamaan aseen ja lähtemään maailmaan murhaamaan toista lähimmäistäni. Tämän maan hallituksella ei ole voimaa, joka voisi sanoa minulle, niillä omantunnonsyillä, joita minulla on tätä sotaa ja sodan työtä kohtaan, että murhaan toisen ihmisen, ja sen sijaan, että tekisin tuon murhan teon, sen sijaan että minut pakotettaisiin siihen, annan hallituksen lävistää minut luodeillaan.

Ystäväni ja toverini, kun puhun teille näin, puhun teille täysin vakavasti. Puhun teille sillä hengellä, jota ovat osoittaneet ne kymmenentuhatta miestä Englannissa, jotka tänään makaavat englantilaisissa vankiloissa, koska he kieltäytyivät sotimasta, koska he kieltäytyivät sallimasta hallituksen värvätä heitä. Puhun teille niin kuin Karl Leibknecht puhui saksalaiselle kansakunnalle, niin kuin hän puhui maan parlamentissa, tuomitessaan sodan hallitsevan luokan sodaksi ja ilmaistessaan järkkymättömän vastustuksensa sitä sotaa kohtaan. Ja sanon teille, että jos teitä inspiroi tämä ihanne, joka on maailman toivo; jos teitä inspiroi se, mikä tuo paremman maailman, niin teidän on noustava seisomaan ja taisteltava tämän ihanteen puolesta. Teidän on taisteltava niiden kanssa, jotka taistelevat sotaa vastaan. Teidän on käytettävä kaikki voimanne ja valtanne tuodaksenne päivän, jolloin voimme kumota lain, joka näin loukkaa kallisarvoisinta henkilökohtaisen vapauden oikeutta, joka saisi ihmisen tappamaan toisen ihmisen – teidän tulisi liittyä sosialistipuolueeseen ja taistella sen kanssa, kunnes koittaa päivä, jolloin voimme pyyhkiä tämän lain pois säädöksistä ihmisten noustessa voimallaan, ottamalla omat asiansa hallintaansa ja syrjäyttämällä hallituksen, joka on pettänyt heidät tähän asiaan.

Ystäväni, meistä sosialisteista, jotka seisomme täällä edessänne, on sanottu, että olemme pettureita, että olemme kadunkulmien pettureita. Sanon teille, etteivät ne miehet ja naiset, jotka ovat omistaneet elämänsä tämän ihmisyyden periaatteen puolustamiseen, eivät ne miehet ja naiset, jotka eivät halunneet muuta kuin tuoda veljeyttä ja toveruutta maailmaan, eivät ne miehet ja naiset, jotka vastustivat tätä sotaa ennen vaaleja ja jotka vastustavat sitä nyt, ole Amerikan kansan pettureita – vaan sanon teille, että ne miehet, jotka pyysivät valintaansa, ne miehet, jotka anoivat teidän kauttanne tukea heitä, koska he pitivät teidät poissa sodasta ja sitten heittivät teidät sotaan, ovat pettureita, jos tässä maassa on tällä hetkellä Amerikan kansan pettureita.

Meidän on organisoitava voimamme tilanteen ratkaisemiseksi. Meidän on organisoitava voimamme muuttaaksemme tätä tilannetta. Kansalla ei ole toivoa tuoda jälleen rauhaa, ihmisyyttä, veljeyden henkeä, toveruuden henkeä, hyviä ja kauniita asioita maailmaan ja lopettaa kaikkea tätä kauhua, kurjuutta, kärsimystä ja verenvuodatusta, elleivät ihmiset itse organisoi voimaansa ja ilmaise itseään. Me voimme tällaisilla kokouksilla, kokoontumalla tänne, viisituhatta ihmistä tänä iltapäivänä, ja protestoimalla tätä asevelvollisuuslakia vastaan ​​– voimme kertoa tämän maan hallitukselle, ettemme halua tätä lakia ja vaadimme kongressia kumoamaan tämän lain, ja jos tämän maan kongressi ei kumoa tätä lakia – jos emme voi saada hallitusta ymmärtämään näiden joukkokokousten kautta kaikkialla tässä maassa – sillä aivan kuten me kokoonnumme täällä tänään, miehet ja naiset tapaavat muissa kaupungeissa, ja aivan kuten me protestoimme sotaa vastaan, niin miehet ja naiset protestoivat ympäri maailmaa – jos emme voi saada tätä hallitusta ymmärtämään, että kansa ei halunnut sotaa, että he eivät halunneet asevelvollisuutta, meidän on odotettava päivää, jolloin voimme mennä uudelleen vaalikoppiin ja pyyhkäistä tuon hallituksen vallasta ja valita valtaan miehiä, jotka edustavat kansan toiveita ja muuttavat tätä lakia ja kumoavat tämän lain, tämän maan hallitsevan luokan petollisen teon, joka on vienyt tämän kansakunnan ihmisiltä rakkaimmat henkilökohtaisen vapauden oikeudet, jopa siinä määrin, että se on pakottanut heidät murhaamaan.

Me sosialistipuolueessa jatkamme tätä taistelua. Olemme täällä jatkaaksemme tätä taistelua. Olemme täällä organisoidaksemme tämän maan kansaa tätä taistelua varten. Työskentelemme tätä päämäärää kohti, että tämän sodan nykyisestä kaaoksesta, verenvuodauksesta ja kauhuista syntyisi uusi yhteiskunta, uusi maailma, uusi kansan organisaatio, joka lopettaa sodan syyn lopettamalla sodan synnyttävän teollisuuden yksityisomistuksen, joka sen sijaan, että se vetoaisi meihin isänmaallisuuden muodossa murhien tekemiseen, se vetoaisi meidän ystävällisyyteemme, toveruuteemme ja veljeyteemme kaikkia muita kansoja kohtaan. Sillä, ystäväni, tämän maan kansan sydämissä ei ole vihaa Saksan kansaa kohtaan. Englantilaisten työläisten sydämissä ei ole vihaa Saksan kansaa kohtaan; Ranskan kansan sydämissä ei ole vihaa Itävallan kansaa tai venäläisten sydämissä Turkin kansaa kohtaan. He eivät yritä tappaa toisiaan; he eivät yritä murhata toisiaan, koska he vihaavat toisiaan. Se on harhakuvitelma, jonka tämän maan valehteleva, prostituoitu lehdistö on yrittänyt istuttaa mieliimme huijatakseen ja pettääkseen meitä. Näiden maiden kansat ojentaisivat toisilleen veljeyden ja yhteisyyden käden, jos heidän annettaisiin tehdä tahtonsa mukaan. Vain siksi, että hallitsevan luokan kaupalliset edut ovat vaakalaudalla, heitä heitetään toistensa kurkkuun murhaamaan toisiaan.

Olemme täällä taistelemassa loppuun asti, lopettaaksemme tämän maailmantilan, rakentaaksemme tämän uuden yhteiskunnan, rakentaaksemme uuden hengen maailmaan, lopettaaksemme sodan, lopettaaksemme murhat, lopettaaksemme kärsimyksen, lopettaaksemme miljoonien ihmishenkien ja miljardien vaurauksien tuhoamisen ja luodaksemme tämän tulevaisuuden toveruuden, tämän veljeyden, jonka on inspiroitava kaikkien ihmisten sydämiä ja mieliä, jossa meillä on veljeys ja tasa-arvo, ja jossa kansalle ensimmäistä kertaa annetaan ne luovuttamattomat oikeudet elämään, vapauteen ja onneen, jotka itsenäisyysjulistuksen mukaan ovat jokaisen ihmisen perusoikeuksia. Pyydämme teitä seisomaan rinnallamme. Pyydämme teitä työskentelemään kanssamme saavuttaaksemme tämän kauniin sosialismin tavoitteen, ihmisten veljeyden – sillä tänään, enemmän kuin koskaan ennen, kaikuu maailmassa sosiaalisen vallankumouksen runoilijan huuto:

”Tulkaa, rinta rinnan
Täällä maailma vanhenee.
Asia leviää yli maan ja meren.
Nyt maa vapisee ja pelko herää,
Ja vihdoin ilo sinulle ja minulle.”

Vihdoin ilo minulle ja sinulle – työväenluokalle, koska ensimmäistä kertaa maailmaan tulee tämä uusi rakkauden, tasa-arvon, veljeyden, onnen ja rauhan henki.

---

”Ja tuomitsen teidät kunkin vuodeksi vankeuteen Cantonissa, Ohiossa”, Tuomari Westenhaver päätti.

Kello kymmenen aamulla keskiviikkona 5. heinäkuuta vuonna 1917 – vuonna, jolloin Yhdysvallat liittyi maailmansotaan.

Kolme vankia seisoi liittovaltion tuomioistuimen edessä odottamassa tuomiota. Ja kun tuomari puhui, hän sanoi: ”Tuomitsen teidät.”

Ja vaikka tuomari lausui sanat, kapitalismi istui tuomarina ja julisti meidät syyllisiksi. Ja syyllisiksi mihin?

Syyllisiksi sodan aloittamiseen sotaa vastaan. Syyllisiksi työväenluokan puolustamiseen sen oikeudessa olla äänessä omasta teurastuksestaan. Syyllisiksi vastustamaan asevelvollisuutta, orjuuden halveksittavinta muotoa.

Ja meidät tuomitsi kapitalismi, eikä tuomari. Sillä kapitalismi hallitsee. Tämän jättiläismäisen mustekalan lonkerot, jotka peittävät kansakunnan jokaisen nurkan ympäristön, julkisuuden, poliisin, lainsäädäntö- ja oikeusvallan kautta, vartioivat mustasukkaisesti sen etuja, jotta se voi jatkaa verenimuaan ilman esteitä.

Maailmansota on kapitalismin oikeutettu lapsi. Se syntyi kapitalismin kohdusta – kohdusta, joka oli täynnä työn tuotteita. Ja nyt kun sota on käsillä, kapitalismin on tasapainoteltava miljoonien ihmisten elämien ja miljardien vaurauksien kanssa oman turvallisuutensa vuoksi.

Eikä sen turvallisuutta voida vaarantaa millään puhutuilla tai kirjoitetuilla sanoilla sen veristä ohjelmaa vastaan. Vapaat amerikkalaiset eivät ole enää vapaita. Miehet ja naiset, jotka muuten olisivat tottuneet sanomaan, mitä he ajattelivat, on ajettu hiljaisuuteen; heidät on ruoskittu toimettomuuteen.

Vain sosialisti puhuu. Ja juuri siksi, että hän on puhunut, vankilan portit alkavat kääntyä saranoillaan. Yli kolmesataa sosiaalisen vallankumouksen sotilasta on tänään, tässä vapaiden maassa, joko suorittamassa tai valmistautumassa suorittamaan vankeusrangaistusta, vain koska he tavalla tai toisella vastustivat päättäväisesti sotaa.

Me kohtaamme horjumatta vankilan. Kaukana vankilan takana näemme sosialistisen tasavallan, joka on täynnä huolettomia, onnellisia miehiä, naisia ​​ja lapsia. Astumme epäröimättä vankilaan, koska tiedämme vankeutemme, mutta olemme osa köyttä, johon kapitalismi aikoo hirttää itsensä.

Tuomittujen sosialistien kasvoille ei ole kirjoitettu vankilan pelkoa. Enkö tiedä tätä? Enkö ole nähnyt heidän tuomittujen kävelevän tuomarin luota hymy huulillaan – hymyjä puristetuista leuoista, jotka eivät enteile mitään hyvää hallitsevalle luokalle!

Yhdessä päivässä Venäjän ”altavastaajat” nousivat maan hallitsijoiksi. Yhdessä päivässä ylikuormitettu, ylityöllistetty, kumarassa oleva venäläinen suoristi itsensä, heitti loiset selästään, veti syvään henkeä ja sanoi: ”Tämä on minun Venäjäni.”

Mutta muiden maiden hallitsevat luokat eivät opi tästä mitään. Eikä Yhdysvaltojen kapitalistiluokkakaan. Eikä siltä odotetakaan, eikä se voikaan. Se voi vain vahvistaa omia pahuuksiaan; yrittää uutta elämää; kompastella, kunnes se on pudonnut itselleen kaivamaansa hautaan.

Me tiedämme tämän – me sosialistit. Tiedämme lähestyvästä muutoksesta. Tiedämme, että kapitalismi muovailee hamppuköyttä, toimii omana hirttäjänään, omana palsamoijanaan, omana haudankaivajanaan. Tiedämme tämän ja työskentelemme sen eteen ja otamme vastaan ​​vankeustuomioita kaikkialla maailmassa.

Tämä on kapitalismin sota. Sota sen likaisten dollareiden suojelemiseksi. Ja miljoonien ihmisten henki on räjäytetty ruudin, haulien ja kranaattien verisessä jauhatuksessa työläistovereidemme vapisevaan lihaan.

Puhuimme tätä helvetillistä teurastustyötä vastaan.

Vaadimme, että työläisten murhat lopetetaan välittömästi.

Meidät asetettiin syytteeseen, pidätettiin, todettiin syyllisiksi ja tuomittiin tästä.

”Vuosi vankilassa.” Se on pitkä aika olla erossa perheestä ja ystävistä, mutta se on merkityksetön uhraus miljoonien jo murhattujen puolesta kapitalismin sodassa; miljoonien muiden puolesta, jotka saatetaan pakottaa kuolemaan kapitalismin voittojen vuoksi; teollisen demokratian puolesta, joka on pian kanssamme.

Vain vuosi vankilassa! Me teemme uhrauksen mielellämme. Se on vähintä, mitä voimme tehdä osanamme työläisten vapauttamista heidän isänniltään ja murhaajistaan.

– A. Wagenknecht