James Connolly oli irlantilainen vallankumouksellinen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja. Hän perusti vuonna 1896 Irlannin sosialistisen tasavaltalaispuolueen (Irish Socialist Republican Party) ja kuului 1910-luvun alussa radikalisoituneen ammattiyhdistysliikkeen johtoon.
Seuraavassa Irish Worker -lehdessä 29. elokuuta 1914 ilmestyneessä artikkelissa Connolly tarjoaa näkemyksensä taloudellisista taustoista, joiden takia Iso-Britannia liittyi maailmansotaan – ja tuon sodan hirvittävistä vaikutuksista sen uhriksi joutuvaan työväenluokkaan.
Nyt kun sotakuumeen ensimmäinen humalahetki on ohi ja taistelevat joukot ovat lukkiutuneet kuolettavaan taisteluun taistelukentällä, voimme odottaa, että rintamalta tulevien raporttien vakavoittava vaikutus auttaa palauttamaan ihmisten mielenterveyden. Nykyään on tuhansia irlantilaisia koteja, joista herra Redmondin typerän julistuksen, jonka mukaan Irlanti oli yhtä imperiumin kanssa tässä taistelussa, ja virallisen itsehallintolehdistön vielä typerämpien ja rikollisempien sotahuutojen harhaanjohtamina, pojat ja isät lähtivät värväämään Englannin armeijoita. Jos niihin tuhansiin irlantilaisiin koteihin, joista herra Redmondin kutsu veti esiin nuoria irlantilaisia, lisäämme kymmenet tuhannet kodit, joista reserviläisiä vedettiin, meillä on valtava määrä irlantilaisia koteja, joissa tästä päivästä lähtien on jatkuvasti läsnä molottava pelko ja sydäntäsärkevä ahdistus – aina läsnä takan ääressä, kutsumattomat vieraat pöydässä, inhottavat aaveet pimeydessä virnistelemässä tyynyjen ja peittojen keskeltä.
Joka päivä jokin näistä kodeista, joinakin päivinä tuhannet näistä kodeista tuhoutuvat taistelukentällä, ja kotiin kantautuu tieto, että tämä nuori poika tai rakastava isä on kohdannut tuomionsa, ja siellä vieraan taivaan alla makaavat ruhjoutuneet jäännökset, vääntyneinä, pahoinpideltyinä ja käsittämättömien haavojen ruhjomina, jokainen niistä kaikessa hirvittävässä kauhussaan huutaen taivaaseen kostoa poliittisille huijareille, jotka houkuttelivat heidät kohtaloonsa.
Niin köyhiä ja nälän ahdistamia kuin Irlannin kuljetus- ja yleisten työntekijöiden liiton jäsenet ovatkaan, onko heistä yhtäkään, jolla ei olisi tänä päivänä onnellisempaa asemaa ja puhtaampaa omaatuntoa kuin niin kutsutuilla irlantilaisen rodun johtajilla, jotka ovat vastuussa siitä, että tuhannet irlantilaiset nuoret on houkuteltu värväytymään Englannin taisteluihin, koska heidän ruumiinsa lannoitetaan pian vieraan maan maaperällä tai heidän ruhjoutuneet ruumiinsa heitetään halveksivasti kotiin nälkään – taakaksi ja kauhuksi kaikille heidän sukulaisilleen?
Lue tämä Daily News and Leader -lehden raportti 25. päivän iskusta, jossa kerrotaan elsassilaisen talonpojan lausunnosta, joka näki osan Alsacen taisteluista. Hän sanoo:
”Tykistötulen vaikutukset ovat valtavat. Kranaatit räjähtävät, ja siinä missä ennen näit kasan sotilaita, näet nyt kasan ruumiita tai joukon hahmoja kiemurtelemassa maassa, räjähtäneiden sirpaleiden repimiä ja silpomia.”
Ja kun olet lukenut tuon, ajattele niitä monia tuhansia poikiamme – Jumala meitä ja heitä auttakoon, he ovat yhä rohkeita irlantilaisia poikiamme, vaikkakin heidät on erehdytetty taistelemaan sortajan puolesta – joiden ympärille tällaiset kranaatit putoavat päivin ja öin monien pitkien kuukausien ajan. Ajatelkaa heitä, ja ajatelkaa myös niitä monia rohkeita saksalaisia poikia, jotka eivät koskaan tehneet mitään pahaa heille tai meille, vaan jotka pikemminkin rakastivat meitä ja maatamme, kieltämme ja muinaista kirjallisuuttamme, ja miettikää, että nuo poikamme lähettävät ammuksia, kranaatteja ja kiväärinkuulia heidän keskelleen, murhaavat ja ruhjovat saksalaisten henkiä ja raajoja, tekevät nöyriä saksalaisia naisia leskeksi ja orvoiksi avuttomia saksalaisia lapsia.
Tällaiset pohdinnat kenties avaavat tietä sille järkevämmälle mielentilalle, josta puhuin tämän artikkelin alussa. Selventääkseni kansamme ajatusta siitä, että tällainen järki voi olla hedelmällistä sekä kansallisen että yksilöllisen viisauden lisääntymisenä, sallikaa minun siis esittää muutamia tosiasioita niille, joiden suhtautumista sotaan on tähän mennessä määrittänyt päivälehdistön rikollinen kiihkoilu. Haluan yrittää jäljittää tämän sodan todellisen alkuperän Saksan kansakuntaan nähden, sillä kaikista lahjottavan lehdistön ja omatunnottomien poliitikkojen raivokkaista huudoista huolimatta tämä sota ei ole sota Saksan militarismia, vaan Saksan kansakunnan teollista toimintaa vastaan.
Jos lukija olisi edes vähän perehtynyt Euroopan teollisuuden historiaan, hän tietäisi, että höyryn löytämisen liikkeellepanevana voimana ja siitä johtuvan hiilestä riippuvaisen koneteollisuuden kehityksen seurauksena Iso-Britannia alkoi 1700-luvun lopulla hallita maailman kaupallista elämää. Sen suuret hiilivarannot auttoivat sitä tässä aikana, jolloin muiden maiden hiilivaroja ei ollut vielä löydetty tai hyödynnetty. Tähän lisättiin se, että Englannin hallitseva luokka kykeni harkitusti osallistumalla eurooppalaisiin taisteluihin, taitavalla liittolaisjärjestelmällä ja täysin häikäilemättömällä merivoimansa käytöllä pitämään mantereen jatkuvasti sodan vallassa, samalla kun sen omat rannat olivat turvassa. Samalla kun muiden maiden kaupungit ja kylät olivat jatkuvasti kilpailevien armeijoiden saaliita, niiden yhteiskunnallinen elämä murskattiin kilpailevien joukkojen tykkien pyörien alle ja niiden lahjakkaimmat nuoret miehet pakotettiin antamaan sodankäynnille älyä, joka olisi voinut rikastuttaa heidän maitaan teollisten saavutusten kautta, Englanti kykeni rauhanomaisesti rakentamaan teollisuuttaan, levittämään kaupan siipensä ja tulemaan teollisuustuotteiden päätoimittajaksi maailman sivistyneille ja sivistymättömille kansoille. Englanti oli omalla lempisanalla sanoen ”maailman työpaja”, ja muut kansat olivat vain yhtä monta maatalouskuluttajaa Englannin tehtaiden ja työpajojen tuotteille.
Sellainen tilanne oli selvästikin karkeasti keinotekoinen ja luonnoton. Järkevät ihmiset eivät voineet olettaa, että sivistyneet kansakunnat tyytyisivät pysymään ikuisesti sellaisessa holhouksen tai riippuvuuden tilassa. Pikemminkin oli varmaa, että itseään kunnioittavat kansakunnat alkaisivat ymmärtää, että Englannin teollinen ylivalta Euroopassa merkitsi Euroopan jatkuvaa riippuvuutta Englannista – erittäin nöyryyttävää olotilaa.
Niinpä muut kansakunnat alkoivat hiljaisesti haastaa Englannin kiistatonta ylivaltaa markkinoilla. Ne alkoivat ensin tuottaa itselleen sitä, minkä ne olivat siihen asti luottaneet Englannin tuotantoon, ja siirtyivät siitä kilpailemaan englantilaisten tavaroiden kanssa maailmanmarkkinoilla. Saksan kansakunta on eturintamassa ja menestynein eurooppalainen kansakunta tässä pyrkimyksessään paeta riippuvuutta Englannin manufaktuureista. Tähän teollistuneen maailman kilpailuun se toi mukanaan kaikki tieteen ja järjestelmällisen työn voimavarat. Opittuaan varhain, että kouluttamaton kansa on väistämättä alempiarvoinen kansa, Saksan kansakunta hyökkäsi lastensa kouluttamiseksi niin menestyksekkäästi, että nykyään yleisesti tunnustetaan saksalaisten olevan Euroopan parhaiten koulutettuja ihmisiä. Perustaen teollisen toimintansa koulutettuun työväenluokkaan, se saavutti työpajoissa tuloksia, joita tämä Englannin puoliksi koulutettu työväenluokka saattoi vain ihmetellä. Tuo englantilainen työväenluokka oli koulutettu orjalliseen alistuvuuteen nyrkkisääntömenetelmille, ja perinteisiin menetelmiin tottuneet johtajat näkivät itsensä vähitellen uuden kilpailijan ohittamana, jonka palvelukseen rekrytoitiin oppineimmat tiedemiehet yhteistyössä koulutetuimpien työntekijöiden kanssa jokaisen uuden ongelman ratkaisemiseksi sen ilmetessä, ilman vanhojen perinteiden, vanhojen prosessien tai vanhojen laitteiden esteitä. Tässä tieteen ja teollisuuden hedelmällisessä liitossa saksalaiset olivat pioneereja, ja vaikka näytti siltä, että molempien aloittaminen aiheutti heille kohtuuttoman vamman, pian ymmärrettiin, että jos heillä oli paljon opittavaa, heillä ei ollut ainakaan mitään pois opittavaa, kun taas brittejä haittasivat joka askeleella menneiden teollisten perinteiden kertyneet ja vanhentuneet jäänteet.
Huolimatta Englannin pitkästä otteesta teollisuudesta, huolimatta sen markkinoiden etuoikeudesta, huolimatta sen laajalle levinneen imperiumin vaikutuksesta, saksalaisesta kilpailusta tuli yhä suurempi uhka Englannin teolliselle ylivallalle; yhä useammat saksalaiset tavarat korvasivat englantilaiset. Muutama vuosi sitten Englannissa herätettiin huuto ”suojelusta” toivoen, että Englannin kauppa pelastettaisiin siten tuontitavaroille asetettavalla raskaalla tullilla. Mutta pian ymmärrettiin, että koska Englanti oli pääasiassa vientimaa, tuontitavaroille määrättävä vero ei pelastaisi sen teollista ylivaltaa. Siitä hetkestä lähtien, kun tämä oivalluksen juolahti brittiläisen kapitalistin mieleen, voimme ajoittaa tämän sodan alkamisen.
Päätettiin, että koska Saksaa ei voiteta teollisessa kilpailussa reilun kilpailun kautta, se oli voitettava epäreilusti järjestämällä sitä vastaan sotilaallinen ja laivastollinen salaliitto. Brittiläiset menetelmät ja brittiläinen kapitalismi saattoivat olla saksalaisia menetelmiä ja saksalaista kapitalismia huonompia; saksalaiset tiedemiehet saksalaisten työläisten avustamina saattoivat olla brittiläisiä työläisiä ja hidasta brittiläistä tiedettä parempia, mutta brittiläinen laivasto oli silti saksalaista parempi tykistön lukumäärän ja painon suhteen. Siksi katsottiin, että jos Saksan kansakunta voitaisiin ympäröidä aseellisilla vihollisilla jokaisella rajallaan, kunnes brittiläinen laivasto voisi iskeä sen valtamerikauppaan, saksalainen kilpailu murskattaisiin ja Englannin ylivalta kaupassa varmistettaisiin seuraavaksi sukupolveksi. Ajatus tarkoitti barbaaristen voimien kutsumista murskaamaan ja estämään teollisuuden rauhanomaisten voimien kehitystä. Se oli ajatus, joka oli vihollisten arvoinen, mutta mitä sitä voi odottaa? Et varmasti odota kunnian ja sivilisaation ruusujen kasvavan kapitalistisen kilpailun orjantappurapuussa – tuossa puussa, joka on istutettu brittiläisen hallitsevan luokan maaperään.
Mutta entä Belgian itsenäisyys? Niin, entä se?
Muistakaa, että sota löysi Englannin täysin valmistautuneena, Saksan täysin valmistautumattomana. Että Britannian laivasto oli jo mobilisoitu mittakaavassa, jota ei koskaan rauhan aikana yritetty, ja Saksan laivasto oli hajallaan erillisissä yksiköissä ympäri seitsemää merta. Että kaikki johtavat brittiläiset komentajat olivat kotona valmiina hätätilanteeseen, ja että monet saksalaiset ja itävaltalaiset upseerit, kuten Slatin Pasha, eivät ole vielä päässeet kotiin. Muistakaa kaikki tämä ja ymmärtäkää, kuinka se paljastaa, että koko suunnitelma oli valmiiksi valmisteltu; ja siksi ”Belgia” oli vain tekosyy, jolla peiteltiin päättäväisyyttä murskata vereen Saksan kansakunnan rauhallinen teollinen kehitys. Brittiläinen lehdistö naurahtaa jo ilosta Saksan kaupan valloittamiselle. Kaikki kapitalistiset lehdet Englannissa kerskuvat, että Hampurin ja Amerikan välinen linja menettää kaikki höyrylaivansa, joiden arvo on kaksikymmentä miljoonaa puntaa. Tiedätte mitä se tarkoittaa! Se tarkoittaa, että rauhanomaisin menetelmin rakennettu rauhanomainen kauppa on lyötävä omistajiensa käsistä aseistetun merirosvon miekalla. Muistatteko John Mitchelin sanat, joissa hän kuvaili brittiläistä imperiumia ”merirosvoimperiumiksi, joka ryöstää ja ryöstää avomerellä”.
Ymmärtäkää käynnissä oleva peli, peli, jota kristitty Englanti pelaa, ja kun seuraavan kerran kuulette kapitalismin puolustajien kertovan sosialistien pahuudesta heidän ehdottaessaan omaisuuden ”takavarikointia”, muistakaa brittiläisten ja irlantilaisten kapitalistien suunnitelmat varastaa Saksan kauppa – Saksan teollisuuden ja saksalaisen tieteen hedelmät.
Kyllä, ystävät, kapitalistisen yhteiskunnan hallitukset ovat vain rikkaiden komiteoita, jotka hoitavat kapitalistiluokan asioita. Brittiläinen kapitalistiluokka on suunnitellut tämän valtavan rikoksen varmistaakseen keskeytymättömän herruutensa maailmankaupassa. Tämän päämäärän saavuttamiseksi se on valmis kylpemään mantereen veressä, tappamaan Euroopan kolmen sivistyneimmän suurkansan miehuuden kukan, asettamaan venäläisen tyrannin rautaisen kantapään kaikkien vapautta rakastavien rotujen ja kansojen kurkkuun Itämereltä Mustallemerelle ja pyytämään Jumalan siunausta sille näytelmälle, jossa villi kasakka hurmaa kristillisen sivilisaation kärjessä olevan rodun tyttäriä.
Kyllä, tämä sota on merirosvon sota Saksan kansakuntaa vastaan.
Ja Belgian rajaseutujen verisistä haudoista nousevat murhattujen Englannin irlantilaissotilaiden henget taivaaseen ja pyytävät kostoa parlamentaarikoille, huijareille, jotka olivat vietelleet heidät maansa sortajien armeijoihin.
Työväen antimilitaristit 