Kööpenhaminan päätöslauselma asevarustelusta ja välimiesmenettelystä

Vuoden 1910 Kööpenhaminan sosialistinen kongressi käsitteli monia asioita, kuten työttömyyden ja osuuskuntien kysymyksiä. Tässä nostamme esille sen suhtautumisen sotaan ja välimiesmenettelyyn, jossa valtiot voisivat ratkaista konfliktinsa rauhanomaisesti.

Kahdeksas toisen internationaalin järjestämä kansainvälinen sosialistinen kongressi pidettiin Skodsborg Spa -hotellissa Kööpenhaminan pohjoispuolella, Tanskassa 28. elokuuta – 3. syyskuuta 1910.

Tilaisuuteen osallistui 887 delegaattia, jotka edustivat Euroopan, Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan ja Australian maita. Toinen kansainvälinen sosialististen naisten konferenssi, joka pidettiin ennen kongressin avaamista, asetti kansainväliseksi työläisnaisten päiväksi joka vuosi 8. maaliskuuta.

Kongressin päätöslauselmassa sodanvastaisesta taistelusta vahvistettiin Stuttgartin kongressin 1907 päätöslauselma, jossa vaadittiin kaikkien maiden sosialisteja hyödyntämään sodan aiheuttamaa taloudellista ja poliittista kriisiä porvariston kaatamiseksi. Kööpenhaminan kongressin päätös velvoitti myös sosialistiset puolueet ja niiden edustajat parlamenteissa vaatimaan hallituksillaan aseistuksen vähentämistä sekä kehotti kaikkien maiden työläisiä järjestämään mielenosoituksia sodan uhkaa vastaan.

Seuraava on brittiläisessä Justice-lehdessä 23. heinäkuuta 1910 ilmestynyt raportti Kööpenhaminan kongressista.

---

Kansainvälinen [sosialistinen] toimisto on julkaissut Kööpenhaminan kansainvälisen kongressin lopullisen asialistan. Työvaliokunnan viimeisimmässä kokouksessa sovitut aiheet on ryhmitelty otsikoiden mukaan: (1) Yhteistyöjärjestöjen ja poliittisten puolueiden väliset suhteet; (2) työttömyys; (3) välimiesmenettely ja aseistariisunta; (4) työlainsäädännön kansainväliset tulokset; (5) kansainvälinen protesti kuolemanrangaistusta vastaan; (6) toimet kongressin päätösten täytäntöönpanon varmistamiseksi; (7) kansainvälisen solidaarisuuden järjestäminen; (8) päätöslauselmat muista kysymyksistä.

Välimiesmenettelystä ja aseistariisunnasta [Iso-Britannian] Itsenäinen työväenpuolue (ILP) lähettää pitkän raportin ja antaa viimeisen konferenssinsa päätöslauselman, joka sisälsi ohjeet sen valtakunnalliselle toimintakomitealle ”kutsumaan koolle kaikkien Ison-Britannian työväen, sosialististen, yhteistyökykyisten ja ystävyysseurojen konferenssi muotoilemaan parhaat keinot tällaisten asemenojen kasvun pysäyttämiseksi ja sodanlietsojien synkän suunnitelman tekemiseksi käytännössä mahdottomaksi.” Se lisää: ”Tämän päätöslauselman hyväksymisen jälkeen on tullut tiedoksi, että [Iso-Britannian] työväenpuolue on päättänyt kutsua koolle aiheesta konferenssin. ILP tulee siksi mukaan ja tekee parhaansa, jotta tällainen konferenssi onnistuisi.”

[Iso-Britannian] sosialidemokraattisen puolueen lähettämä päätöslauselma tästä aiheesta toistaa edellisten kongressien havainnot seuraavasti;

”Että tämä kongressi, joka tunnustaa, että sota on välttämätön seuraus kapitalistiseen, kilpailevaan järjestelmään sisältyvistä vastakkainasetteluista, suhtautuu kuitenkin huolestuneena aseistuksen ja sodan kaltaisten valmistelujen valtavaan ja nopeaan kehitykseen jokaisessa kapitalistisessa maassa ja sen seurauksena kasvavasta uhkasta, jota nämä asevarustelut ja muut olosuhteet aiheuttavat maailman rauhalle.

”Tämä konferenssi siis, samalla kun se vahvistaa aikaisempien kansainvälisten sosialististen kongressien päätökset, jotka koskevat sosialidemokratian toimintaa militarismia, sotaa ja imperialismia vastaan, kehottaa sosialisteja ja yleensä jokaisen maan työväenluokkaa jatkamaan entistä tarmokkaammin kampanjaa aggressiivista imperialismia, militarismia ja aseistusta vastaan.

”Vastaakseen imperialismia ja puolustaakseen jokaisen kansallisuuden autonomiaa kaikkien maiden työläisten tulee kiivaasti agitoida kaikkien ammattiarmeijoiden tukahduttamista ja kansallisten kansalaisjoukkojen perustamista; vastustaa kaikkia aseisiin liittyviä menoja, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä maanpuolustukselle; vaatia salaisen diplomatian tukahduttamista ja kaikkien olemassa olevien ja suunniteltujen sopimusten julkaisemista ja niiden saattamista kansanäänestykseen; heidän tulisi käyttää kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseen kansainvälistä solidaarisuutta kansojen välillä ja pakottaakseen hallitukset turvautumaan riita-asioissaan rauhanomaiseen välimiesmenettelyyn sodan sijaan.

”Tämä konferenssi kehottaa lisäksi kansainvälistä toimistoa ryhtymään tarvittaviin toimiin konferenssin järjestämiseksi minkä tahansa kahden maan työväenliikkeen edustajien välillä, joiden välillä sota on uhattuna, jotta päästäisiin järjestelyyn, joka on paras keino yhteisesti estää sota tai tehdä tyhjäksi kaikki hyökkäysteot, jotka voidaan käyttää tekosyynä tai verukkeena vihamielisyydelle.”