Saksan parlamentissa, liittopäivillä, alkoi eilen keskustelu aikeista lisätä tuntuvasti maan sotilasmenoja. Sosialidemokraattien, kristillisdemokraattien ja vihreiden liittouma on valmis ohittamaan velkajarrun turvatakseen massiiviset asehankinnat.
Todennäköisen tulevan liittokanslerin Friedrich Merzin suunnitelman takana ovat Merzin kristillisdemokraatit sekä sosialidemokraatit.
Suunnitelman toteutus edellyttää puuttumista Saksan perustuslakiin kirjattuun talouskurisäädökseen, ns. velkajarruun. Tähän Merzin hallituskoalitiolla olisi liittopäivillä riittävä kahden kolmasosan enemmistö vihreiden avulla. Vihreät ovat odotetusti ilmoittaneet kannattavansa massiivista uudelleenaseistusta.
Nouseva ”suuri koalitio” haluaa luoda kaksi poikkeusta säilyttäen velkajarrun, joka edellyttää tasapainoista budjettia ja jatkuvia säästötoimia. Ensinnäkin sotilasmenot vapautetaan lainanoton ylärajasta – puhutaan 500 miljardista lisäeurosta seuraavina vuosikymmeninä. Toiseksi, jopa 500 miljardin euron erityistä infrastruktuuria koskevaa trustia ei myöskään lasketa osaksi tavanomaista budjettia.
Velkajarrun höllentämisestä on määrä äänestää ensi viikon tiistaina.
”Tykkejä voin sijaan”
– Kaikki osapuolet, mutta erityisesti CDU, ovat vaatineet, ettei koulujen korjaamiseen, sairaaloiden asianmukaiseen miehitykseen tai junien pyörittämiseen ole rahaa. Silti muutamassa päivässä he loihtivat biljoonaa euroa (enemmän tai vähemmän) aseita varten. Natseilla oli tähän iskulause: kansakunta tarvitsi ”tykkejä voin sijaan”, muistuttaa Nathaniel Flakin saksalaisesta Klasse Gegen Klasse -julkaisusta.
– Kristillisdemokraattinen CDU ja sosialidemokraattinen SPD haluavat hyväksyä tämän perustuslakiuudistuksen suurella vauhdilla, ennen kuin äskettäin valittu Bundestag muodostaa itsensä 25. maaliskuuta. Vanhassa parlamentissa heillä on tarvittava kahden kolmasosan enemmistö yhdessä vihreiden kanssa; uudessa parlamentissa, kun liberaali FDP lähtee pois ja vasemmistolainen Die Linke vahvistuu, he tarvitsisivat tukea neljänneltä puolueelta.
Sotilasmenojen rajun lisäämisen ohella porkkanana ovat lisäpanostukset infrastruktuuriin.
– Puoli biljoonaa euroa infrastruktuuriin saattaa kuulostaa hyvältä – mutta vaikka puhutaankin menoista kouluihin, sairaaloihin ja digitalisaatioon, suuri osa rahoista menee moottoritien rakentamiseen ja fossiilisen pääoman tukemiseen muilla tavoilla. Ja kuten aikaisemmat sodat ovat osoittaneet, moottoritiet ja rautatieinfrastruktuuri ovat myös osa sotilaallista valmiutta.
Kansa ei ole valmis sotaan
– Hyvä uutinen on, että kukaan ei halua asettaa omaa kehoaan vaaraan. [Saksan asevoimilla] Bundeswehrillä, kuten lähes kaikilla imperialistisilla armeijoilla, on äärimmäisiä vaikeuksia löytää uusia värvättyjä. Kuten Gallupin vuoden 2023 kysely osoitti, noin 57 prosenttia saksalaisista ei voinut nähdä itseään taistelevan maansa puolesta.
– Ja miksi meidän pitäisi? Tämä on miljardöörien valtio – pitäisikö meidän vaarantaa henkemme järjestelmän vuoksi, joka ei edes tarjoa meille kunnollista asuntoa?
– Kapitalistinen propagandakoneisto on laittanut ison vaihteen silmään ja kertoo meille, että jos emme kiristä vyötämme, Putinin tankit miehittävät pian Berliinin. Tämä ei ole erityisen vakuuttavaa, kun katsoo Venäjän armeijan heikkoja yrityksiä ottaa haltuun osa Euroopan köyhimmästä maasta.
– Kun kapitalistiset hallitukset etenevät kohti uusia imperialistisia konflikteja, he tuskin pystyvät tarjoamaan selitystä sille, mistä he taistelevat. Tämä on vain kilpailu, jossa miljardöörit pääsevät hallitsemaan maapalloa, eivätkä he edes vaivaudu salaamaan sitä.
Liebknechtiläinen vaihtoehto
Flakin kehottaa ajattelemaan historiallista ennakkotapausta asevarustelusta Euroopassa.
– Kun eurooppalaiset suurvallat käynnistivät yhä suurempia aseistusohjelmia 1900-luvun alussa, he lupasivat kansalaisilleen, että taistelulaivat ja tykistö takaavat rauhan. Silti käy ilmi, että he eivät käytä niin paljon aseisiin ilman aikomusta käyttää niitä. Ensimmäinen maailmansota vaati noin 20 miljoonan ihmisen hengen.
– On pahaenteistä, että Die Linken Gregor Gysi on vaatinut työläisten ja kapitalistien välistä luokkayhteistyötä ”vapautemme puolustamiseksi” – tämä on kaiku sosiaalidemokraattisista pettureista, jotka äänestivät ”kansallisen puolustuksen” puolesta vuonna 1914. Linken johtoon kuuluva Jan von Aken on myös ilmaissut halukkuutensa neuvotella lisää rahasta Bundeswehrille. Kymmenet tuhannet nuoret liittyivät Die Linkeen viime kuukausina – ja heidän on kampanjoitava armeijaa vastaan.
Flakin muistuttaa, että historiasta löytyy myös vasemmistolle toisenlainen vaihtoehto. Hän nostaa esiin Wilhelm Liebknechtin, jonka johdolla Saksan sosialidemokraatit asettuivat johdonmukaisesti vastustamaan sotilasmäärärahojen nostoa.
– Vuonna 1887 Wilhelm Liebknecht, Saksan sosialidemokraattisen puolueen (SPD) perustaja, julkaisi Reichstag-vaaleja varten lehtisen: ”Ei yhtäkään miestä eikä yhtäkään senttiä militarismille!” Kuten Liebknecht selitti: ”Militarismi on ristiriidassa kansojen vapauden ja vaurauden kanssa.”
– Opportunistit sanovat, että militarismia ei ole nyt mahdollista vastustaa, kun enemmistö on sen kannalla. Mutta vuonna 1887 SPD, jolla oli ankara ei-linja sotilasmenoihin, sai 10 prosenttia äänistä – ei paljon huonommin kuin SPD tänään.
Työväen antimilitaristit 