Eurooppalainen militarismi etenee hallitsemattomasti maailmanlopun tiellä – on käytävä vastatoimiin vielä, kun aikaa on

EU:n päätös suunnata massiivisen aseellisen kilpavarustelun tielle ei ole ainoastaan uhka rauhalle – se on uhka ympäristölle, yhteiskunnan hyvinvoinnille ja koko ihmissivilisaatiolle. Meillä on vielä mahdollisuus tehdä toisin, mutta se vaatii järjestäytymistä ja väsymätöntä poliittista toimintaa.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin poukkoileva käytös ja sattumanvaraiset lausunnot maailmanpoliitikan areenalla ovat saaneet EU:n päättäjissä aikaan poliittisen paniikin, joka on realisoitumassa järkyttävänä ja historiallisena sotilasmäärärahojen kasvattamisena.

Tämä tapahtuu kontekstissa, jossa Euroopan militarisointi on kiihtynyt jo vuosia. Viimeisen kolmen vuoden aikana Puola on kasvattanut sotilasmenojaan lähes 4 prosenttiin BKT:sta, Ranskan presidentti Emmanuel Macron on luvannut ”muuttaa” Ranskan armeijan uudelle aikakaudelle, ja viimeksi Britannian ”työväenpuolueen” hallitus ilmoitti suunnitelmistaan ​​leikata kansainvälistä rahoittaakseen ”sukupolvenvaihdoksen” puolustusmenoissa.

Nyt puhutaan avoimesti siitä, että EU:n sotilaalliseen toimintaan tulisi panostaa uudet, käsittämättömät 800 miljardia euroa, jotta ”Eurooppa voisi seistä omillaan”.

Suomessa poliittinen vasemmisto joko seisoo hiljaa tämän vääryyden edessä, tai pahempaa, osallistuu täysillä eurooppalaisen militarismin tukemiseen. Itse asiassa voidaan sanoa, että suomalaisen ”vihervasemmiston” poliitikot ovat olleet etulinjassa tämän militarismin asianajajina.

Vihreiden Ville Niinistö vaati helmikuussa lopettamaan ”hyssyttelyn” ja siteerasi Bruegel-instituutin kehittämää lukemaa: tarvittaisiin ainakin 250 miljardia lisää sotilasinvestointeja.

Samoihin aikoihin saksalainen Rosa Luxemburg -säätiö päätti antaa puheenvuoron NATO-jäsenyyttä kannattaneelle Li Anderssonille siitä, miten eurooppalaista sotakoneistoa tulisi voimistaa.

On todellinen loukkaus Rosa Luxemburgia kohtaan, että tällainen reformistinen sosiaalisovinisti pääsee laukomaan eurooppalaista militarismia puoltavia kantojaan vallankumouksellisen kommunistin ja proletaarisen antimilitaristin nimeä kantavalla alustalla.

Rosa Luxemburg itse olisi nauraen hylännyt tällaisen hölynpölyn muitta mutkitta. Ikävä kyllä meillä on tällä hetkellä huutava pula tällaisista polittisen analyysin osaajista vasemmalla.

On kysyttävä, kuvittelevatko nämä aiemmin ”kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa” peräänkuuluttaneet poliitikot, että satojen miljardien sotilasinvestoinnit ovat jotenkin yhteensovitettavissa ilmastotoimien kanssa? Uudet tankit ja hävittäjät eivät tupruttele ilmoille keijukaispölyä ja sateenkaaria, vaan massiivisia hiilidioksidi- ym. päästöjä. Kasvava militarismi on pelkästään näiden takia valtava uhka ilmastolle ja ympäristölle.

* * *

Massiiviset sotilasinvestoinnit eivät toisaalta uhkaa vain ympäristöä, vaan yhteiskunnallista hyvinvointiamme.

Porvarillinen Helsingin Sanomat on tahollaan tehnyt työtä valmistellakseen meitä meitä nyt tämän kuvion hyväksymiseen: kaikki rahat aseisiin ja pois peruspalveluista, sosiaaliturvasta, ja niin edelleen.

Kasvavan ”puolustusmenojen nousupaineen” takia Suomessakin olisi valmistauduttava esimerkiksi eläkkeiden leikkaamiseen.

6. maaliskuuta Yle lisäsi vettä myllyyn otsikoimalla: ”EU tarvitsee nyt valtavia summia puolustuksen vahvistamiseen”. Tässä jutussa esitellään 800 miljardin uutta rahoituspakettia, jota EU kaavailee sotateollisuuden vahvistamiseen, aseiden ostoihin ja kehitykseen.

On taas kysyttävä: ”tarvitaanko” tällaisia summia todella asevarusteluun? Mihin muualle tämän tason rahoja tarvittaisiin ehkä kipeämmin?

Kuvitellaan tällaisen kokoluokan rahoitus missä tahansa järkevämmässä käytössä. Pystyisimme ratkaisemaan ilmastonmuutokseen varautumisen, köyhyyden, työttömyyden, asunnottomuuden… Mutta näistä kaikista on nähtävästi varaa tinkiä, siinä missä aseista ei ole.

Euroopassa kaikki eivät seiso tumput suorina tällaisen raivohullun militarismin edessä. Irlantilainen Sinn Fein -puolue on omassa viestinnässään nostanut juuri tämän vastakkainasettelun esiin, kysyen mihin muualle 800 miljardia mahdollisesti voisi laittaa.

Belgiassa työväenpuolueen (PTB/PVDA) europarlamentaarikko Marc Botenga kysyi maaliskuussa: valitsevatko Euroopan johtajat sodan vai kansan?

Ursula von der Leyen ilmoitti äskettäin, että Euroopan komissio aktivoi sotilasmenoja koskevan ”pakolausekkeen”, jolloin jäsenvaltiot voivat ylittää aiemmin tiukkana pysyneet talousrajat – jos ylimääräiset varat menevät sotilasinvestointeihin.

Tämän lausekkeen aktivointi ja samalla välttämättömien palvelujen rahoituksen leikkaaminen on ”erittäin selkeä poliittinen valinta”, Botenga sanoo ja osoittaa, että Euroopan prioriteetit eivät ole sopusoinnussa sosiaalisten oikeuksien kanssa.

Vaikka EU:n johtajat keskustelevat nyt uudesta teollisesta visiosta, se tuskin ratkaisee aiemmissa keskusteluissa esiin tuotuja perustavanlaatuisia huolenaiheita. Haluttomuus irtautua uusliberalistisesta ortodoksiasta on jättänyt keskeiset Euroopan teollisuudenalat – myös energian ja teknologian kaltaisilla aloilla – jäljessä Yhdysvalloista, mikä syventää entisestään Euroopan riippuvuutta.

Botengan mukaan EU:n nykyinen lähestymistapa on edelleen juurtunut vapaiden markkinoiden ideologiaan, jossa hallitukset toimivat vain yksityisten yritysten sponsoreina olettaen, että tämä luo työpaikkoja. Käytännössä nämä yritysten monisteet hyödyttävät kuitenkin harvoin työntekijöitä, mutta samalla vahvistavat yrityksen voittoja.

* * *

Myös täällä Suomessa on todettava, että EU:n ajama yltiömilitaristinen kehitys on täysin kestämätön tie – kirjaimellinen maailmanlopun tie keskellä globaalia ympäristökatastrofia, jossa haaskaamme viimeiset resurssimme sotaan.

Eräs lukija kommentoi Ylen 800 miljardin artikkelia asiallisesti:

Olemme tosiaan käännekohdassa. Pariisin sopimuksessa taannoin määriteltiin ilmaston lämpenemisen hyväksytyksi ylärajaksi 1,5°c. Tämä ylitettiin reippaasti viime vuonna. Sama suunta on edelleen. Nyt keskustellaan keikahduspisteen välttämisestä. Silti hiidioksidipäästöt ovat joko ajan vain lisääntyneet, kulutus on kasvanut ja pääomamarkkinoilla ei näy kriisiä. Tähän vastaavat Euroopan maat lisäämällä asetuotantoaan! Tuotantoa, joka ei luo mitään. Aseilla aiheutetaan valtavia hiilidioksidipäästöjä polttoaine-, tulipalo-, ym. tuhovaikutuksineen. Aseteollisuus ei tuota uusia edellytyksiä lisäarvon uusintamiseen, tuotteen hyötyvaikutukseen elinikänsä aikana. Sillä on vain kerrannaisvaikutus; lisäresurssien varastaminen naapurilta ehtymässä olevista maapallon tarjoamista resurssivarastoista. Mitään uutta ei luoda! Jaetaan viimeisiä kakunpaloja kyynärpäätaktiikalla. Vahvin voittaa ja kaikki pyrkivät olemaan vahvimpia. Kun kakun viimeisetkin palat on ahmittu, on ihmiskunnalle tarjolla tyhjä lautanen! Tätä eivät näe nykyiset Euroopan päättäjät, eivät päättäjät ylipäätäänkään missään maapallolla, eivät etenkään pääomasijoittajat koko kuvion taustalla, eivätkä ihmiset tässä ihanassa kuolemankapitalismissamme. Pitääkö mennä niin pitkälle, että nykyinen sivilisaatiomme romahtaa, vieden mennessään miljardeja ihmisiä, ennenkuin tapahtuu havahtuminen?

Historia tulee kertomaan, että meillä oli suurtuhon partaalla vielä mahdollisuus muuttaa yhteiskuntaa, mutta vuonna 2025 käännyimme 100% väärään suuntaan.

* * *

Tällä viikolla Yle laittoi vielä paremmaksi, heittäen kasuaalisti ilmoille ajatuksen, että koska Trumpin takia Yhdysvaltain ”ydinasesateenvarjoon” ei voi mahdollisesti luottaa, Ruotsin pitäisi kehittää oma ydinase. Olemassaolevat eurooppalaiset ydinaseet eivät kuulemma ”riitä juuri mihinkään”, vain yhteen laukaukseen! UPIn ”asiantuntija” Jyri Lavikainen nimittäin artikkelissa kertoo uskovansa, että ydinsotaa voi ”käydä vaiheittaisesti” ja siihen tarvitaan lisää ydinpommeja Euroopassa.

Tämä on täysin kaikista realiteeteista irtaantunutta, vaarallista puhetta. Ajatus että Euroopan ja Venäjän välisen atomisodan voisi voittaa lisäämällä siihen enemmän ydinaseita on sairas, ja sen tulisi herättää kauhua ja halveksuntaa kaikissa ajattelevissa ihmisissä. Mutta sen sijaan se julkaistaan vailla kriittistä kommenttia maamme ykkösmedioissa.

Juuri nyt tarvitaan vahvaa antimilitaristista liikettä Euroopassa ja koko maailmassa – ympäristön, yhteiskunnan, rauhan ja solidaarisuuden puolesta. Täällä Suomessa tuntuu siltä, että sen rakentaminen on aloitettava pohjalta, suorastaan maan raosta. Mutta silti rakennustyö on välttämätöntä aloittaa.

Jos juuri Sinä koet välttämättömäksi globaalin työväenluokan etuun pohjautuvan, kansainvälisen antimilitarismin, suosittelen liittymään joukkoomme tulevassa vuosikokouksessamme. Toistaiseksi määrämme on vielä pieni, mutta se kasvaa joka kuukausi. Jokaista tarvitaan rintamassa kaiken syövää militarismia vastaan.