Globaalin kapitalismin aikakaudella imperialismi jakaa edelleen maailmaa uudelleen kilpailussa resursseista ja markkinoista. Pahimmillaan sen seurauksena ovat avoimet sodat ja valloitukset, mutta imperialismi on paljon muutakin.
Työväen antimilitaristit ry:n järjestämässä avoimessa opintotilaisuudessa Juho Tamminen alusti imperialismin terminologiasta ja mekanismeista. Keskustelussa pohdittiin yhdessä tämän päivän imperialismin luonnetta ja elämäntapamme suhdetta siihen.
Jason Hickelin (et al) tutkimuksen mukaan globaalin etelän riisto pohjoiseen vuosina 1990-2015 on pitänyt sisällään 254,4 miljardia tonnia raaka-aineita, 822 miljoonaa hehtaaria maata, 21 eksajoulea energiaa (540 miljardia litraa öljyä) ja 188 miljoonaa henkilötyövuotta (392 miljardia työtuntia).
Riiston määrä suhteessa kehitysavun määrään on jopa 30-kertainen.
– Kaikesta maailman työstä tehdään 90-91% globaalissa etelässä, Tamminen sanoo.
– Nykyinen imperialismi ei enää perustu enimmäkseen sille, että keskustan maista viedään korkean jalostusasteen tuotteita, vaan finanssipääoman kautta hallittuihin tuotanto- ja omistusketjuihin. Raaka-aineiden, alikomponenttien ja komponenttien hinnat on keinotekoisesti poljettu alas, ja vauraus virtaa pohjoiseen ylikansallisen finanssipääoman omistussuhteiden kautta.
Toisin sanoen kaikesta maailman vauraudesta vain murto-osa menee niille, jotka tuottavat sen. Tämä on imperialismin nykypäivän todellisuus.
Globaalin pohjoisen maissa toteutuu ”imperialistinen elämäntapa” – elämä vauraissa kapitalismin keskuksissa on mahdollista muokkaamalla luonto- ja yhteiskuntasuhteita toisaalla. Tämä on samanaikaisesti sekä massiivinen rajoite että huikeita mahdollisuuksia, jos kuvitellaan solidaarista elämäntapaa.
– Kuinka elää rehdisti yhteiskunnassa, joka tuottaa järjestelmällistä epäoikeudenmukaisuutta, Tamminen asettaa kysymyksen.
Työväen antimilitaristit 