Tänään tulee kuluneeksi 101 vuotta John Macleanin, skotlantilaisen opettajan ja vallankumouksellisen sosialistin kuolemasta. Maclean oli työväenluokan esitaistelija, joka puolusti työläisten vapauksia ja oikeuksia ja tarjosi jatkuvasti koulutusta työväenluokan taloudellisen aseman todellisuuksista ja siitä, kuinka nousta sen yläpuolelle.
Hänet pidätettiin ensimmäisen kerran 27. lokakuuta 1915 ”valtakunnan puolustuslakiin” perustuvin syyttein. Maclean oli kertonut valtavalle yleisölle sunnuntai-iltana Bath Streetillä Glasgow’ssa, että kenenkään heistä ei missään nimessä pitäisi liittyä Britannian armeijaan ja että kapitalismin luonne on synnyttää sotaa, että miehet joita valtio halusi heidän ampuvan olivat heidän veljiään, että heillä oli samat asumis- ja palkkavaikeudet kuin kaikilla työväenluokkaan kuuluvilla ja että todelliset viholliset olivat heidän työnantajansa ja brittiläisen imperiumin hallitseva luokka. Govanin koululautakunta erotti hänet välittömästi opettajan tehtävistä ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi rangaistuspalvelukseen.
Maclean kuoli vuonna 1923 vapaana mutta ruumiillisesti runneltuna usean vankilatuomion, nälkälakon ja pakkosyötön jäljiltä. Julkaisemme tässä ensimmäistä kertaa suomeksi hänen tekstinsä, joka ilmestyi ensimmäisen vangitsemisen aikoihin Vanguard-lehdessä joulukuussa 1915.
Tämän sodan julistettiin olevan sota vapauden puolesta. Me sosialistit pidimme sitä tahallisena valheena, koska lausunnon kannattajat tietävät varsin hyvin, että maailman työläiset ovat heidän orjiaan ja tulevat olemaan heidän orjiaan sodasta riippumatta. Se on varmasti vapaussota yhdelle tai toiselle ryöstelevän omistavan luokan kansalliselle osalle, jotta se voisi vallata itselleen kaiken tai suurimman osan palkkaorjaluokasta puristetusta ylijäämästä. Ilmiselvästi se ei ole työläisten huoli suuntaan tai toiseen.
Olemme toistuvasti ilmaisseet täydellisen halukkuutemme päästää kapitalismista hyötyvät osallistumaan sotaan ja teurastamaan toisiaan sydämensä kyllyydestä. Se on heidän asiansa, ei meidän. Heidän keskinäinen tuhonsa voisi itse asiassa tasoittaa polkua, joka johtaa sosialismiin, niin että jopa monet sosialistit voisivat saada anteeksi, jos he luopuisivat välinpitämättömyyden politiikasta ja ryhtyisivät aktiivisesti värväysagenteiksi omistavan luokan parissa, kehottaen heitä tulisen kaunopuheisesti puolustamaan kuningastansa ja maataan.
Olemme lisäksi pidättäytyneet yrityksistä estää työläisten värväystä, jos he uskovat vilpittömästi, että Britannialla on oikeus osallistua sotaan. Itse asiassa me yleensä vaadimme heitä värväytymään uskomustensa ainoana loogisena lopputuloksena.
On aivan eri asia, kun uhkana on yritys pakottaa meidät asevelvollisuuteen. Me sosialistit, jotka uskomme, että ainoa taistelun arvoinen sota on luokkasota ryöstöä ja työläisten orjuutta vastaan, emme aio uhrata henkeämme brittiläisen tai muun kapitalismin puolesta. Jos kuolemme, kuolemme täällä puolustaen niitä harvoja oikeuksia, joiden puolesta esi-isämme kuolivat. Meille on jalompaa kuolla oman luokkamme puolesta kuin sen luokan puolesta, joka on ryöstänyt, hallinnut, halveksinut ja vanginnut meitä.
He eivät uskalla murhata meitä, sillä se nostaisi sen hurskastelun verhon, jolla he ovat sokaisseet puolueettomien silmät. Nämä puolueettomat nousisivat heitä vastaan, ja monet armeijan miehet omaksuisivat Carsonin asenteen sotaa edeltävinä aikoina.
Heidän olisi myös parempi olla värväämättä meitä, sillä aseistettuina me tulemme olemaan vaarallisempia kuin ilman aseita. Siitä seuraisi varmasti hirmuvalta. Historia tukee meitä tuossa väitteessä, sillä suuri joukko miehiä, jotka kieltäytyvät nyt astumasta palvelukseen, tekevät sen periaatteesta eivätkä pelosta.
Jos liittoutuneet joukkoineen, rahoineen ja sotatarvikkeineen eivät pysty murskaamaan saksalaisia ilman asevelvollisuutta, heidän olisi parempi lopettaa sota heti, liittyä sosialistisiin voimiin ja valmistautua siten saksalaisten kapitalististen voittajien täydelliseen kukistamiseen ryöstettyjen ja heidän ystäviensä maailmanlaajuisen nousun kautta.
Meille sosialisteille ei ole väliä, kuka ryöstää tai sortaa meitä. Väri, kieli tai kansallisuus eivät vaikuta asiaan. Vastustamme kaikenlaista ryöstöä ja tyranniaa, ei vain täällä vaan kaikkialla maailmassa. Ainoa tapa lopettaa kaikki ongelmat on perustaa sosialismi (Kristuksen epäonnistuttua). Pelkkä teurastuksen jatkaminen ei ratkaise meille ongelmaa. Periaatteesta emme taistele tässä sodassa.
Mitä ammattiyhdistysläisiin tulee, varoitamme siis, että asevelvollisuus tarkoittaa kaikkien nuorten miesten saattamista sotilasviranomaisten hallintaan, olivatpa he sitten taistelukentällä tai tehtaalla ja konepajassa. Jokainen hallinnon alainen tehdas kuuluu suoraan myös sotilaallisen kurin alle, ja näin vanhat ja nuoretkin sidotaan käsistä ja jaloista herra William Weirin ja hänen kapitalististen ystäviensä kanssa. Asevelvollisuus tarkoittaa teollista asevelvollisuutta, surkeinta orjuuden muotoa, jonka maailma on koskaan tuntenut.
Varmasti tylsämielisinkin ammattiyhdistyksen jäsen ymmärtää nyt surullisen kuuluisan sotatarvikelain loukkauksen ja halveerauksen. Tuolla lailla ei yksipuolisessa toiminnassaan ole ollut sellaista vaikutusta ammattiyhdistystoimintaan ja kaikkeen, mitä se edustaa, kuin työväen asevelvollisuudella täytyy olla ja tulee olemaan.
Vaadimme vanhoilta ja nuorilta asevelvollisuuden ankaraa vastustusta.
Se, että tämä vastustus tulee olemaan ankaraa ja voimakasta Clyden alueella, on varmaa, kun otetaan huomioon Glasgow’n lordi provostin toimet ja kaupunginvaltuuston enemmistön tuki. Kun sopimus kaupungintalon vuokraamisesta ”Herald Leaguelle” [työväenlehteä tukeva klubi, toim. huom.] oli saatu päätökseen, oli ylimielistä tyranniaa, että lordi provosti yritti mitätöidä sopimuksen kieltämällä salin käytön.
Kokouksen asevelvollisuuden vastainen tavoite olisi saattanut vaikuttaa haitallisesti värväykseen. Kukaan ei voi sanoa. Mutta on varmaa, että ystävä Dunlopin itsevaltaisella ja ylimielisellä käytöksellä on värväykseen kymmenen kertaa haitallisempi vaikutus kuin jos hän olisi antanut kokouksen edetä hiljaa.
Sitä ei voi kukaan kieltää. Mitä on tapahtunut? Tuhansia protestilehtisiä on levitetty ympäri Clyden työpajoja, Sylvia Pankhurst ja George Lansbury ovat puhuneet valtavalle yleisölle Pavilionissa, Metropolessa, Panopticonissa ja muissa teattereissa sekä kokouksissa mielenosoitusta edeltävänä sunnuntaina. Jos kaupungintaloa ei ole avattu, kokous tai ehkä sarja kokouksia on pidetty maanantaina 29. marraskuuta. Kaunan tunne lordi provostia kohtaan on voimakas ja kasvaa. Hänen toimensa oli siksi tahditon, ja tulee kukistamaan ehdottomasti tavoitteen, joka hänellä oli mielessään – värväyksen edistämisen.
Ei vain sitä. Hänen toimintansa on saanut asevelvollisuuden vastustajat yhä päättäväisemmin pysymään kotona ja rajoittamaan niiden tyranniaa, jotka ovat näin yrittäneet tukahduttaa sananvapautta.
Herättäköön tämä Glasgow’n merkittävä tapahtuma välinpitämättömien työläisten mielet edessään olevaan tulevaisuuteen, jos niin teollinen kuin sotilaallinen asevelvollisuus astuu voimaan.
Ainoa tapa säilyttää vapautemme – se pieni sirpale, joka meillä nyt on – on luja yhdistyminen luokkana. Ainoa ase, jota voimme käyttää tänään, on lakko. Kehotamme tovereitamme olemaan valmiita käyttämään tätä asetta absoluuttisen orjuuden syntymisen estämiseksi.
Älkää antako akateemisten sosialistien lamaannuttaa teitä, jotka väittävät, että ainoa tilaisuus joka oikeuttaa lakon on sosialismin perustaminen. Nämä miehet myöntävät, että joukot ovat vielä kaukana sosialismista. Tämä tarkoittaa, että meidän olisi siirrettävä lakko kaukaiseen tulevaisuuteen. Nähkää kuinka absurdi kanta se on, ja toimikaa sen mukaisesti.
Työväen antimilitaristit 