Karl Liebknecht: Internationalisti-sosialistin tunnustus

Karl Liebknecht on tunnettu historiallinen työväen antimilitaristi. Hän oli toisen sosialistisen internationaalin aktiivinen jäsen. Vuonna 1912 Liebknecht valittiin Saksan valtiopäiville sosialidemokraattien listalta, osana sosialidemokraattisen puolueen vasemmistosiipeä. Hän vastusti Saksan osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan.

Vuoden 1914 loppuun mennessä Liebknecht yhdessä muiden luokkakantaisten sosialistien kanssa perusti ns. spartakistiliigan (Spartakusbund). Liiga julkaisi näkemyksiään sanomalehdessä nimeltä Spartakusbriefe, ”spartakistikirjeet”. Lehti julistettiin pian laittomaksi, Liebknecht pidätettiin ja lähetettiin itärintamalle. Hän kieltäytyi taistelemasta ja palveli sodassa hautaamalla kaatuneita. Rintamalla hänen terveytensä alkoi heikentyä nopeasti ja lokakuussa 1915 hänen sallittiin palata takaisin Saksaan.

Liebknecht pidätettiin uudelleen sodanvastaisen mielenosoituksen jälkeen Berliinissä 1. toukokuuta 1916. Tapahtuman oli organisoinut spartakistiliiga. Hänet tuomittiin kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen valtiopetoksesta, ja myöhemmin rangaistus nostettiin neljään vuoteen ja yhteen kuukauteen.

Seuraava kirjoitus oli hänen puolustuspuheenvuoronsa. Se toimii samalla lyhyenä johdantona sodanvastaiseen ajatteluun kansainvälisen sosialistin näkökulmasta: tehtävänä on vastustaa ensisijaisesti ”oman” leirin imperialismia ja taantumuksellista sotaponnistelua, ja vasta se antaa oikeuden arvostella näitä ilmiöitä kaikkialla.

Teksti on kirjoitettu Berliinissä toukokuun 8. päivänä 1916 ja osoitettu Berliinin Kuninkaalliselle komendanttioikeudelle. Suomeksi teksti julkaistiin alunperin vuonna 1918 Kuopiossa, Savon Työväen kirjapainon tuottamassa pamfletissa Tunnustus! Tällä sivulla ulkoasua on hieman muokattu nykyisen kielenkäytön mukaiseksi.

---

Minua vastaan vireillä olevassa rikosjutussa huomautan vielä:

1. Maanpetos on internationalisti-sosialistiselle mielettömyys. Hän ei tunne mitään sellaista vihollista, jonka eduksi toimimista hän saattaisi ajatellakaan. Hän suhtautuu jokaiseen vieraaseen kapitalistiseen hallitukseen yhtä vallankumouksellisesti kuin omaankin hallitukseensa. Hänen pyrintöjensä ytimenä ei ole vihollisen auttaminen vaan vuorovaikutuksessa muitten maitten sosialistien kanssa kaikkien imperialististen mahtien kukistaminen.
   
   Hän taistelee kansainvälisen proletariaatin nimessä kansainvälistä kapitalismia vastaan. Hän ahdistaa sitä siellä, missä sen tapaa ja missä tehokkaasti pääsee sen kimppuun. Siis: omassa maassa.
   
   Omassa maassa taistelee hän kansainvälisen köyhälistön nimessä omaa hallitusta vastaan, omia hallitsevia luokkia vastaan kansainvälisen kapitalismin edustajina.
   Tässä kehittyvässä ilmiössä, kansallisessa luokkataistelussa sotaa vastaan, toteutuu kansainvälinen luokkataistelu sotaa vastaan.
   
   Tämä ajatus sisältyy niihin Jaures’in sanoihin, jotka ovat valitut motoksi maaliskuun lopulla 1915 ilmestyneeseen kirjaseeni: ”Luokkataistelu sotaa vastaan”.
   
   
2. Jos Saksan sosialistit taistelisivat esim. Englannin hallitusta ja Englannin sosialistit esim. Saksan hallitusta vastaan, olisi tämä mitä kehnointa ilveilyä. Se, joka ei käy vihollisensa, imperialismin niitten edustajien kimppuun, joitten kanssa hän on silmä silmää vastaan, vaan niitten, jotka ovat hänestä etäällä, vieläpä tekee tämän oman hallituksensa (s. o. imperialismin niitten edustajien, jotka lähinnä ovat välittömästi häntä vastassa) myöntymyksellä ja vaatimuksesta, se ei ole sosialisti vaan hallitsevien luokkien surullinen kätyri. Sen laatuinen toiminta ei ole luokkataistelua vaan viimemainitun suora vastakohta.
   
   Toisin on internationalisti-sosialistilla, ja vain hänellä, sen vuoksi että hän käy luokkataistelua omaa hallitustaan vastaan, oikeus käydä myöskin vieraan hallituksen kimppuun. Mutta siihen tarkoitukseen on kaikissa maissa, myöskin Saksassa, riittävästi voimia, kevytmielisyyttä ja kiihotusta, niin että hänen, sosialistin, täytyy suunnata kaiken voimansa hyökkäykseen omaa hallitustaan vastaan, voidakseen torjua edes pahimmat eksytykset.
   
   Siksi ei minun tässä tarvitse kosketella muitten kuin Saksan hallituksen syntejä; vieläpä on minun pakko puolustaa vieraita hallituksia vääriä syytöksiä vastaan, koska valhetta ei saa suosia ja koska valhe nykyisin enemmän kuin tosiseikat palvelee sotakiihkon kylvöä.
   
   Kaikkialla, missä vain tilaisuus siihen on tarjoutunut, olen taistellut vieraita hallituksia vastaan niitten kotimaissa, vieläpä Saksassakin, kun vain minulla sen kautta oli syytä toivoa saavutettavan tuloksia sosialistisessa mielessä taikka kun sitä tietä saatoin hyökätä Saksan hallituksen kimppuun. Koskaan en sitä tehnyt, jos sen kautta olisin joutunut edistämään sotakiihotusta.
   
   Taisteluni johdosta tsarismia ja Saksan hallituksen tsaristista politiikkaa vastaan ovat Saksan viranomaiset minua vuosikaudet vainonneet. Juuri ennen sodan puhkeamista minut sen johdosta — vastoin parlamenttaarisia tapoja — suuttumuksen ja kauhistuksen vallassa työnnettiin Preussin edustajakamarista asianajajien kunniatuomioistuimen eteen; sodan aikana — marraskuussa v. 1914 — päättyi tuo oikeudenkäynti syylliseksi julistamiseen.
   
   
3. Tietoisen kansainvälisen taistelun olemukseen kuuluu, että sosialisti pitää kaikkien maitten sosialisteja yhtenä kokonaisuutena, että hän tietoisesti omassa maassaan osaltaan on mukana myötävaikuttamassa yhteisten tarkoituksien hyväksi ja että hän tuntee omansa ja muitten maitten sosialistien taistelun täydentävän toisiaan.
   
   Se, että painostaa omassa maassa olevan vastustajan edessä tuota kansainvälistä näkökantaa, voi näyttää anteeksipyynnöltä, epävarmuudelta ja päättämättömyydeltä ja siten heikontaa luokkataistelua.
   
   Jos kerran tuon näkökohdan täytyi tulla ratkaisevasti ilmilausutuksi, niin on se tapahtuva niitten valistamiseksi, jotka ovat voitettavissa kansainvälisen sosialismin, sotaa vastaan suunnatun, politikan puolelle ja tämän politikan saattamiseksi niitten keskuudessa, jotka sitä edistävät, täysin tietoiseksi.
   
   Siinä mielessä ja sellaisessa muodossa astuu työväenluokan yhteiskunnallinen vallankumous kapitalismin sotaa vastaan.

Sotamies Liebknecht
(nykyisin Moabitin kuritushuoneessa).