Vuonna 2017 Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan ilmoittautunut Jussi Halla-aho jakoi Iltalehden haastattelussa yhteiskunnan tehtävät kahteen kategoriaan: ”perustehtäviin”, joista on huolehdittava kaikissa tapauksissa, ja ”luksustehtäviin”, jotka hoidetaan jos valtion rahaa jää jäljelle.
Perustehtäviin Halla-aho määritti kuuluvan ainoastaan ”ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden takaamisen”, käytännössä siis sota- ja poliisivoimien toiminnan. Työttömyys- ja sosiaaliturva olivat hänen mukaansa sen sijaan luksusta, jotain jota ei tule priorisoida.
Siinä missä NATO-jäsenyyden myötä Suomi siirtyi Sanna Marinin hallituskaudella ulkopoliittisesti Halla-ahon linjoille, toteutetaan nyt Orpon–Purran hallituksen myötä myös talouspoliittisesti selvän halla-aholaista linjaa. Sosiaaliturvaetuuksia leikataan, terveydenhuoltoa heikennetään ja kuntien, valtion ja hyvinvointialueiden rahoitus pienenee.
– Yhdeksän miljardia on sopeutettu. Siitä 5,5 miljardia on leikkauksia, kaksi miljardia on työllisyyttä ja kasvutoimia. Ja 1,5 miljardia veroja, pääministeri Petteri Orpo luetteli Iltalehdelle.
”Turvallisuuteen” liittyviin ministeriöihin valtiovarainministeri Riikka Purran kertoman mukaan ei kuitenkaan kohdisteta samanlaisia säästöjä kuin muihin. Ammattisotilaat, poliisit, rajavartijat, tuomarit, syyttäjät ja vanginvartijat jätetään säästöjen ulkopuolelle, mutta muilta aloilta tuhansia julkisen hallinnon virkamiehiä aiotaan ensi vuonna irtisanoa tehtävistään. Tämä siitä huolimatta, että valtion virkamiehistä nimenomaan Puolustusvoimien, suojelupoliisin, poliisin ja rajaviranomaisten määrä on selvästi kasvanut kuluneiden vuosien aikana.
Arvonlisäveroa nostetaan — joka tarkoittaa päivittäiseen elämään tarpeellisten tuotteiden ja palveluiden hinnan nousua ja vaikeuttaa erityisesti vähävaraisten elämää — samaan aikaan kun luvataan verovähennyksiä sotilasvarusteille.
Halla-aholaisessa nurinkurisessa yhteiskunnassa väkivaltakoneistoihin perustuva ”turvallisuus” on kaikki kaikessa, siinä missä ihmisten todellinen arjen turvallisuus ei merkitse käytännössä mitään. 17 000 lasta lisää köyhyysrajan alapuolella on esimerkiksi täysin hyväksyttävä ilmiö, kunhan asevoimista ei jouduta tinkimään.
Tämä kannattaa pitää mielessä aina kun oikeiston sosiaalisovinistit viljelevät ”oma kansa ensin” -retoriikkaansa politiikassa: valtaan päästyään he johdonmukaisesti kurjistavat ”oman kansansa” kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä ilman armoa. Köyhän kansan kurjistamisen lisäksi hallituksen projektina ovat ”työmarkkinauudistukset”, jotka heikentävät Suomen työväenluokan oikeuksia ja toimeentuloa.
”Oma kansa ensin” -tunnus paljastaa aina lopulta todellisen käytännön sisältönsä: omistava luokka ensin, muut yhteiskunnan kerrokset ei koskaan.
Halla-ahon vuonna 2017 kuvittelema perustoimintoihin ja luksukseen yhteiskunnan toiminnot erotteleva dystopia on siis käymässä toteen. Köyhät ja duunarit saavat turpaansa siinä missä valtion väkivaltakoneistoon käytetään enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin.
Toinen puoli Halla-ahon ja laajemmin oikeiston fantasiasta sen sijaan ei ole materialisoitunut. ”Tiukalla talouspolitiikalla” Halla-aho kertoi vuonna 2017 haluavansa lopettaa Suomen jatkuvan velkaantumisen ja siirtää valtion talouden ”kestävälle pohjalle”, ”[n]iin, että emme ole alijäämäisiä.”
Oikeiston päiväunien ulkopuolella valtio ottaa leikkauksista huolimatta jatkuvasti lisää velkaa ja valtiontalous pysyy alijäämäisenä.
Helmikuussa julkaistussa valtiovarainministeriön kehysehdotuksessa valtiontalouden alijäämän arvioitiin nousevan 12,9 miljardiin euroon vuonna 2025, mikä on 1,5 miljardia euroa enemmän kuin vuodelle 2024 on budjetoitu.
Taustalla kummittelee Euroopan unionin kolmen prosentin talouskurisääntö, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä ei saisi ylittää 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Säännön rikkojia uhkaavat sanktiot ja EU:n suora talousohjaus.
Tässä kuussa esitettyjen VM:n lukujen mukaan alijäämä heikkenee edelleen 3,5 prosenttiin suhteessa bkt:hen vuonna 2024, mutta taloussuhdanteen parantuessa laskisi ennusteiden mukaan kahteen prosenttiin vuoteen 2028 mennessä.
Vaikka Suomi todennäköisesti välttää alijäämämenettelyn, sen pysyvä uhka on oikeistolle kätevä ”epäpoliittinen” selkänoja, jolla perustella leikkauksia ja julkisen omaisuuden siirtämistä yksityisiin käsiin.
Valtionvelan kasvu tulee joka tapauksessa jatkumaan. VM arvioi velan nousevan viime vuoden 156,2 miljardista eurosta 181 miljardiin euroon vuoden 2025 lopussa ja 212 miljardiin euroon vuoden 2028 loppuun.
Laskelmien mukaan Orpon-Purran hallitus ja sitä seuraava hallitus tulisivat siis ottamaan uutta velkaa 55,8 miljardia euroa. Pelkästään tänä vuonna velkaa otetaan arvioiden mukaan lähes 13 miljardia lisää.
Puheista huolimatta ”velkalaiva” ei siis ole kääntänyt kurssiaan mihinkään.
Jos Suomen talous haluttaisiin todella ”kestävälle pohjalle”, erityisesti jos tavoitteena ei ole samalla potkia köyhiä päähän, rehellistä olisi todeta, että nimenomaan rajusti kasvaneet sotilasmenot ovat julkisen talouden heikentymisen ytimessä.
– Suomen sotilasmenot suhteessa bkt:hen ovat nousseet lyhyessä ajassa, vuodesta 2020 vuoteen 2023 noin 0,9 prosenttiyksikköä ja ovat jo yli 2 prosenttia, arvioi ekonomisti ja tutkija Eero Lehto viime joulukuussa Ydin-lehden artikkelissa.
Suomen liittyminen sotilasliitto NATO:n jäseneksi ei hänen mukaansa ole pienentänyt sotilasmenojen tarvetta, vaan päinvastoin.
– NATO:n puolustusministerit päättivät vuonna 2006 sitoutua siihen, etteivät sotilasmenot suhteessa bkt:hen alita 2 prosentin rajaa. Tästä vaatimuksesta kiinnipitämisen tulkitaan kuvastavan halua panostaa yhteiseen sotilasmahtiin.
Merkittävä osuus sotilaskustannusten nousussa on ollut Marinin hallituksen vuonna 2021 päättämällä HX-hävittäjähankinnalla. Lehdon mukaan hankkeen kokonaiskustannuksista on vaiettu.
– Suomi osti kalleimman, eikä ominaisuuksiltaan edes mitään ylivertaista. Suomen ostamien 62 Lockheed Martinin F-35-hävittäjien ylläpidon kustannukset oli jo alun arvioitu alakanttiin. Hankinta-aikana tapahtuneen euron heikentymisen vaikutuksesta Suomi joutui myös maksamaan 620 miljoonaa euroa lisähintaa.
– Valtiovarainministeriö arvioi julkisen talouden suunnitelmassaan, että vuosina 2024 – 2027 hävittäjähankinta tulee maksamaan Suomelle 5,8 miljardia euroa vuoden 2024 rahassa.
Lehto kirjoittaa tämänkin arvion olevan pikemminkin liian pieni kuin suuri.
– [Vuoden 2023] marraskuun alussa Kanadan hallitus päivitti arvionsa hankkimiensa 88 F-35 -hävittäjän elinkaaren aikaisista kokonaiskustannuksista. Muuntamalla nämä kustannukset (74 miljardia Kanadan dollaria) vastaamaan euroja ja Suomen hankkiman 64 hävittäjän laivuetta, saadaan arvio, jonka mukaan Suomen hankinnan kokonaiskustannukset olisivat 43 miljardia euroa. Kun vielä otetaan huomioon se, että kustannus per hävittäjä laskee hävittäjien määrän noustessa, päädytään helposti siihen, että Suomen laivueen kokonaiskustannukset ovat vähintään 45 miljardia euroa.
Vuoden 2021 lopulla HX-hankkeen kustannukset arvioitiin 30 miljardiksi euroksi, joka olisi tänä vuonna inflaatiokorjattuna noin 32 miljardia euroa.
– Tästä voidaan päätellä, että Suomen hankinta on runsaat 40 prosenttia ilmoitettua kalliimpi.
Näitä jättimäisiä lukuja voidaan verrata siihen, mistä Suomen hallitus nyt etsii ”vyönkiristyksiään”. Terveydenhoidon asiakasmaksujen nostaminen 100 miljoonalla tai ammatillisen koulutuksen leikkaaminen vastaavalla summalla on rahalliselta arvoltaan täyttä kärpäsen surinaa verrattuna hävittäjäkoneiden jylinään.
Kotimaisen militarisaation ja NATO:n velvoitteiden ohella Euroopan unionin jäsenyys saattaa tulevaisuudessa tarkoittaa sotilaskustannusten rajua kasvua entisestään.
Helmikuussa eläkkeellä oleva valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja, entinen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF vanhempi tutkija Peter Nyberg arvioi blogissaan Euroopassa edessä olevan uusi aseistuksen varustelukilpa Venäjän kanssa.
– Eri sotatarvikkeiden saatavuus on osoittautunut tarpeisiin nähden vähäiseksi sodan pitkittyessä ja kiihtyessä. Maiden tuotantokapasiteetin kasvattaminen riittäväksi voi kestää vuosia ja edellyttäisi suurta ja pysyvää julkista panostusta varusteluun.
– Eräs arvio unionin puolustusmenojen uudeksi pysyväksi vuositasoksi on 500 miljardia euroa vuosikymmenen lopussa eli 200 miljardia nykyistä enemmän.
Nyberg katsoo sodan kustannuksia myös käytettävän välineenä eurooppalaisen liittovaltion luomiseen.
– Joissain EU:n piireissä kriisissä nähdään ilmeisesti myös vähemmän haitallisia piirteitä. Unionissa pyritään käyttämään sitä välineenä alituiseen jatkuvassa työssä luoda eurooppalainen liittovaltio. Kyseessä on nytkin kriisi jonka kustannukset ovat suuret, ennalta vaikeasti laskettavissa ja sopivat jäsenmaiden yhteisvastuulla katettaviksi.
Asiaa on pitänyt esillä muun muassa Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi. Helmikuussa järjestetyssä epävirallisessa Ecofin-kokouksessa Draghi totesi Euroopan tilanteen hoitamisen vaativan ”niin valtavia rahasummia, ettei yksikään jäsenmaa kykene saamaan sellaisia kasaan.”
Tässä EU:n tulevassa yhteisvelassa jäsenmaiden uudet vastuut tulisivat olemaan mittavat, Nyberg arvioi.
– Jos hankkeet toteutettaisiin yhteisvastuullisesti ja kunnianhimoisesti — mihin liittovaltion kannattajat ahkerasti pyrkisivät — ylittäisi Suomen vuosittainen osuus melko helposti 10 miljardin euron rajan. Suurin osa olisi lisämenoja verrattuna tämän päivän tilanteeseen.
Nybergin mukaan lisääntyneet kustannukset edellyttäisivät erittäin mittavia lisäleikkauksia hyvinvointivaltion nykyisiin menoihin, jos Suomen talouskasvu ei virkisty.
Lyhyellä aikavälillä talous saattaa hyvinkin kohentua, mutta entä sitten, kun seuraava lamasykli tai finanssikriisi väistämättä koittaa Euroopan ja maailman kapitalistisessa taloudessa?
Arvata voi jo etukäteen, että sotilasmenot eivät ole se menoerä, joka joutuu leikkurin kohteeksi. EU tulee tarjoamaan ”tiukkaa talouskuriaan” aivan toisaalle.
Yhteenvetona voi todeta, että valtavirraksi muodostuneessa halla-aholaisessa yhteiskuntajärjestyksessä militarismi on paisunut ennennäkemättömiin mittasuhteisiin velkarahalla ja tavallisten ihmisten arjen kustannuksella, eikä osoita merkkejä hidastumisesta.
Heikentyvän talouden ja kasvavan sodan vaaran lisäksi kiihtyvän sotilastoiminnan ja asevarustelun ympäristövaikutukset uhkaavat tehdä tyhjäksi ilmastotoimet, jotka ovat välttämättömiä planeetan säilyttämiseksi elinkelpoisena ihmissivilisaatiolle.
Massiivisiin asehankintoihin ja imperialistisen sotilasliiton aktiiviseen jäsenyyteen perustuva ”turvallisuuspolitiikka” tekee siis elämästämme käytännössä turvattomampaa kaikilla osa-alueilla. Nykyisessä ilmapiirissä juuri kukaan ei kuitenkaan enää uskalla tuoda julkiseen keskusteluun poikkeavaa mielipidettä.
Jos Suomessa olisi todellinen ”punavihreä” poliittinen liike, tämä olisi sen paikka loistaa. Se nostaisi ylpeänä sodan, imperialismin ja militarismin vastaiset tunnukset, kokoaisi vaihtoehtoista yhteiskunnallista voimaa ja paljastaisi halla-aholaisuuden vahingollisuuden.
Ikäväksemme on kuitenkin todettava, että suomalaisen vasemmiston toisen maailmansodan jälkeen omaksuma sodanvastainen perinne on Marinin hallituksen myötä kuollut ja kuopattu valtavirran politiikassa. Vasemmistopuolueiden johtajat eivät tänään uskalla tai edes halua haastaa militarismia – ja kuinka he voisivatkaan, kun olivat itse juuri sitä hallituksessa ajamassa läpi?
Reformistinen vasemmisto on ajautunut samaan umpikujaan kuin aikana ennen ensimmäistä maailmansotaa, taantuen ”omien” porvarillisten valtioidensa ja ”oman” imperialistisen leirinsä tukijaksi sen sijaan, että ajaisi työväenluokan kansainvälistä yhtenäisyyttä. Tällä on lopulta enemmän yhteistä oikeiston ”oma kansa ensin” -ajattelun kanssa kuin luokkakantaisen vasemmistolaisen perinteen.
Tilanne ei silti ole toivoton. Tällä sivustolla julkaistut kansainväliset uutiset muistuttavat meitä, että työväen antimilitarismi elää maailmalla tämän päivän olemassaolevana voimana. Vaikka se ei saisi tukea valtavirran työväenpuolueiden tai ammattiyhdistysten byrokraattiselta johdolta, se kasvaa orgaanisesti alhaalta ylöspäin kenttäväen aktiivisuudesta, järjestäytyy ja löytää tapoja toimia virallisten rakenteiden ohi.
On korkea aika elvyttää työväen antimilitarismin perinne myös täällä Suomessa. Alkuun riittää, että uskaltaa ajatella toisin kuin Jussi Halla-aho.
Työväen antimilitaristit 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.